ELÄMÄNMITTAISET YSTÄVÄT

Olen kahden isosiskon pikkusisko. Olen onnekas siinä, että olen saanut syntymästä asti kasvaa kahden parhaan ystävän kanssa saman katon alla. Minulla on ollut aina leikkikaveri viereisessä huoneessa ja hiukan elämää enemmän nähnyt, mutta kuitenkin samaistuttava roolimalli käden ulottuvilla. Joku, jota ihailla ja toisaalta samalla joku, jonka kanssa uskaltaa riidellä ja olla typerä. Joku, jonka kanssa valloittaa yläkerran lattiatila barbikaaoksella tai jonka kanssa spontaanisti kiivetä takapihan tammenoksalle viettämään sunnuntaipäivää. Joskus tuntuu vaikealta edes hahmottaa, miten onnekas näistä kahdesta olen.

Näistä kahdesta rakkaasta tyypistä, joiden kanssa on saanut harjoitella ystävyyttä, kumppanuutta ja sitä, millainen minä olen suhteessa toisiin. Joiden kanssa on oppinut jakamaan, ottamaan toiset huomioon ja toisaalta määrittämään omia rajoja. Siskojen kanssa on voinut jakaa ilon karkkipäivästä tai salaisuuden sen rikkomisesta. Hypätä mekko päällä järveen kuumana kesäpäivänä ja rehellisesti ajatella, että se on siisteintä, mitä elämässä voi tehdä. Kaikki nämä lapsuudenmuistot saan jakaa kahden ystävän kesken ja sitä kautta aivan toisen tason ymmärryksen toisiamme kohtaan kuin kenenkään muun kanssa. Olen myös onnekas, että lapsuudenkotoa muuton jälkeenkin minulla on edelleen vahva side näihin kahteen elämänkumppaniin, luottoystävään, perheenjäseneen ja esikuvaan. Ja vannoutuneeseen Spaissariin.

Hauskinta on se, että kun toisen on tuntenut aina, sitä myös näkee toisen jotenkin kokonaisvaltaisesti. En varmaankaan koskaan tule näkemään siskojani pelkästään siitä käsin, mitä he ovat tällä hetkellä. Näen aina sen kokonaiskuvan takapihalla keijukaisten ilmassa riehakkaasti juoksentelevasta pikkutytöstä (joka silloin näytti pikkusiskon silmään niiiin isolta) siihen aikuiseen naiseen, jolla on oma elämä, työ, perhe, toteutuneet unelmat ja mitä ikinä. Näen nykyhetkessä lapsuudenleikit ja keskustelut siitä, mitä kukin haluaa olla isona. Joskus on hassua tajuta, että tällä hetkellä olemme oikeastaan kukin hyvin lähellä, ellemme juuri sitä, mitä silloin kolmistaan leikkimökin katolla haaveilimme. Perheenäiti ja opettaja, seikkailija ja sairaanhoitaja, muusikko ja opiskelija.

Toivon, että pikkusiskona olen antanut siskoilleni yhtä paljon kuin he minulle. Ja toivon, että läpi elämän kykenemme näkemään maailman taianomaisena, täynnä mahdollisuuksia, prinsessalinnoja ja sydäntikkareita. Toivon, että lapsenomaisesti pienimmätkin ilonaiheemme tulevat sytyttämään suuren palon ja riemun elämää kohtaan. Ja toivon, että saamme jakaa ja ihmetellä sitä kaikkea kolmistaan. Pikkupikkusisko, pikkuisosisko ja isoisosisko. Suklaatukka, vaniljatukka ja toffeetukka. Lyhyt, pitkä ja liian pitkä. Kukko, kana ja tipu.

Kiitos elämänmittaiset ystäväni.

❤ Inkeri