UNIVERSUMI

Joku aika taaksepäin puhuin ystäväni kanssa niin inspiroivan puhelun elämän valinnoista ja universumin vetovoimasta, että aihe jäi vielä näin päivienkin (viikkojen?) jälkeen pyörimään mieleen. Uskon itse vahvasti siihen, että vedämme puoleemme aina vain enemmän niitä asioita, joihin kiinnitämme huomiomme, joihin panostamme, joita ajattelemme ja joita kohtaan tunnemme vahvasti. Siksi uskon myös, että elämässä kannattaa keskittyä omiin intohimoihin ja valita aina vaihtoehtojen joukosta se, joka saa eniten positiivista energiaa aikaan itsessä. Omia intohimoja ja positiivista oloa seuraamalla niiden rooli elämässämme automaattisesti kasvaa.

UniversumiC.png

Universumin vetovoimalla on kuitenkin kääntöpuolensa. Jos valitsemme aina tylsyyden, esimerkiksi järkevyyssyistä, jotka ovat kulttuurillemme hyvin tyypillisiä (“Opiskelen alaa, jolla on varmasti töitä, vaikka se ei oikeasti kiinnosta” tai “Olen töissä paikassa, joka ei ole unelmani, mutta tienaan sillä hyvin” tai “Käyn salilla, jotta pysyisin hyvässä kunnossa, vaikka en nauti siitä”), tylsyys tulee värittämään elämäämme jatkossakin. Tai ainakin niin kauan, kunnes teemme tarvittavat muutokset. Tai jos vastoinkäymisten kohdalla ajattelemme automaattisesti, että “niinpä tietenkin, näin käy aina minulle”, voi alkaa miettiä, olisiko tämä uskomus nimenomaan syy siihen, että vastoinkäymiset osuvat kohdalle.

Your prayers will be heard

The moment you start believing

– Isbells

Tunnemme niin kuin uskomme, ja koska tunteemme ovat energiaa, ne vetävät puoleensa samaa energiaa, joka uskomuksiimme liittyy. Eli yksinkertaisesti, positiivisuus vetää puoleensa positiivisuutta, negatiivisuus negatiivisuutta. Kaikki, mitä itsellemme uskottelemme itsestämme ja mahdollisuuksistamme, määrittelee oman energiakenttämme joko positiiviseksi tai negatiiviseksi ja siten energiakenttämme määrittelee myös sen, mikä elämässämme toteutuu ja mikä ei. Jos haluamme jotain, mutta uskomme, ettei se voi toteutua, uskomuksemme voittaa haluamisen.

universumiE

Kulttuurissamme korostuu usein järkevyyssyyt, itsemme vähättely ja sitä myötä kapeakatseisuus omien mahdollisuuksiemme suhteen. Järkevyyssyillä tarkoitan yllä mainittuja ajattelutapoja, joiden mukaan meidän täytyy aina valita se, mikä on järkevää, vaikka se ei herättäisi meissä suurta intohimoa. Silloin suljemme pois mahdollisuuden intohimojemme lisääntymiseen elämässämme ja toisaalta saamme lisää järkevyyttä. Mutta valitsisiko joku oikeasti järkevän elämän unelmaelämän sijasta?

Vähättelemme helposti itseämme valitsemalla jotakin, mikä on yleisesti hyväksyttävää, suhteellisen helppoa ja turvallista. Jokaisella on kuitenkin olemassa jokin ainutlaatuinen tehtävä universumillamme, jota kohti vetovoima (tai intuitio) on meitä ystävällisesti vetämässä. Valintatilanteissa se on koko ajan läsnä, kertomassa mikä olisi paras suunta. Se on joka käänteessä meitä viisaampana osoittamassa “tartu tähän tilaisuuteen” tai “tämä ei ole sinua varten”.

universumiF

Olemme kuitenkin taitavia selittämään valintojamme ja selitellessämme ohitamme helposti vetovoiman. Saatamme selitellä, koska puoleensa vetävä suunta pelottaa, saa meidät epäilemään itseämme, tuntuu työläältä tai aiheuttaa liikaa muutoksia. Usein vetovoiman suunta tarkoittaa kontrollista luopumista, mikä järjellä ajateltuna onkin pelottavinta, mitä on. Kuitenkin ohittaessamme vetovoiman, ohitamme samalla oman suurimman potentiaalimme. Lisäksi vetovoimalla on tapana antaa kuulua itsestään sitä kovemmin, mitä enemmän sitä alamme kuunnella. Silloin valintamme helpottuvat, kun mieli ja intuitio eivät ole enää jatkuvassa taistelussa, vaan kuulemme vetovoiman äänen aina mielen juoksuamme selkeämpänä.

Kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti

– Tommy Hellsten

Tunnistamme vetovoiman helpommin lapsena, kun emme ole vielä tulleet riippuvaisiksi toisten hyväksynnästä, emme epäile kykyjämme, vertaile toisten saavutuksia omiimme tai vähättele mahdollisuuksiamme. Lapsena teemme luonnostaan sitä, mikä inspiroi meitä ja lisää positiivista energiaa, välittämättä muiden reaktioista. Teemme suuria suunnitelmia epäilemättä lainkaan, onko meidän mahdollista saavuttaa ne. Joskus kannattaisi aikuisenakin pysähtyä miettimään, mikä lapsena veti puoleensa ja mistä sai eniten iloa ‒ todennäköisesti intohimomme ei ole kovin kaukana siitä nytkään.

universumiG

Sen sijaan, että pyrkisimme kauemmas “lapsiminästämme” saavuttaaksemme unelmamme, meidän tulisi oikeastaan pyrkiä juuri siihen samaan tilaan, jossa olimme ennen liiallisen rationalisoinnin alkamista. Muutos on luonnollinen kasvusuunta, mutta suurinta kasvua on lopulta kasvaa kohti omaa luonnollisinta minäänsä. Kohti sitä sisäistä lasta, joka tietää, mikä on hänen ainutlaatuinen tarkoituksensa universumilla ja uskaltaa toteuttaa tehtäväänsä luottavaisin mielin.

Jokaisen valinnan kohdalla olisikin syytä kysyä, lisäänkö valinnallani positiivista vai negatiivista? Valitsenko intohimon vai järkevyyden? Valitsenko oman elämäni vai jonkun toisen elämän? Valitsenko toisten hyväksymän vai itselleni luonnollisimman tavan? Tai ehkä se kaikista kuuluisin, valitsenko pelon vai rakkauden?

I have the whole universe in me,
I deserve more than the sky and a couple of stars. 
-Unknown

❤ Inkeri

Psst, päivitin YouTubeen Lapsenkaltainen-videon hieman parempilaatuiseen ja vähemmän rätisevään versioon, käy kuuntelemassa täältä tai blogin sivupalkista!

MUISTAKAA MYÖS ARVONTA, JOHON ON AIKAA OSALLISTUA HEINÄKUUN LOPPUUN ASTI! 

Lisää universumin vetovoimasta:

Byrne, R. (2011). Voima. WSOY.
Byrne, R. (2015). Salaisuus. WSOY.
Vrethammar, A. (2009). Ajattele elämäsi hyväksi. Tammi.