LAST NIGHT(S) IN SWEDEN

Huomenna alkaa virallisesti viimeinen viikko Uppsalassa. Ensi viikonloppuna olen jo pikkujoulutunnelmissa Turun kavereiden kanssa, hassua hassua hassua.

Viimeksi kirjoitin vaihtokuulumisia, kun oli vielä puolet jäljellä – mitä tässä välissä on tapahtunut?

lastnightinsweden1.jpg

Ystävät ovat lähentyneet. Haaveilemani Oslon reissu toteutui. Spontaani laulukeikka ukulelen kanssa. Lisää musiikkia. Juhlia. Joulumarkkinoita. Kalliita lounaita, halpaa viiniä. Puhelimenmuistin täydeltä huonolaatuisia, mutta tunnelataukseltaan täydellisiä kuvia. Ihanaa, tavallista Uppsalan arkea.

Päiviin on mahtunut myös paljon käytännön järjestelyjä, viimeisten kouluhommien työstämistä, seuraavan elämänvaiheen suunnittelua. Ja sen ihmettelyä, miten paljon kasvamista, uusia ajatuksia, tunteita ja muutosta näihin muutamiin kuukausiin on mahtunut. Muutama haikea kyynelkin on vierähtänyt.

Viimeiset viikot ovat olleet jotenkin erityisen intensiivisiä ja vauhdilla ohikiitäviä, mutta se oli oikeastaan odotettavissakin, että loppupuolisko vilahtaa silmissä puolet nopeammin kuin alkupuolisko. Jotenkin sitä on myös arvostanut kaikkia pieniä arkisia asioita eri tavalla, kun tietää, että kohta ne ovat takanapäin.

lastnightinsweden2.jpg

Oslon paluujunassa, reissulle kaiken antaineina, istuimme ystäväni kanssa uppoutuneina omiin ajatuksiimme. Rikoin hartaan hiljaisuuden kysymällä, olenkohan ottanut kaiken irti tästä syksystä, olenko tehnyt tarpeeksi asioita. Opinnot ovat olleet kevyitä, kiire on loistanut poissaolollaan. Yleensä se tarkoittaa suorittajaluonteelle, että mitään järkevää ei ole tullut tehtyä. Aikamme kävimme läpi kaikkea sitä, mitä olen tehnyt ja kokenut ja ennen kaikkea sitä, miten tänä syksynä olen saanut vihdoin kaipaamaani aikaa hidastaa ja olla itseni kanssa. Totesin, että oikeastaan siinä on kaikki, mitä tältä vaihdolta odotin ja enemmän.

Olo on haikea siitä, että tämä elämänvaihe on kohta muisto vain, mutta samaan aikaan onnellinen siitä, että tämä kokemus on ja pysyy minussa. Ja nämä ihmiset. 

❤ Inkeri

VAIN PUOLIKAS JÄLJELLÄ

Ensinnäkin, KIITOS kaikille #aidotkasvot-haasteeseen osallistuneille, tulin tosi iloiseksi jokaisesta aidosta kuvasta, olette ihania! Haasteeseen kannattaa ehdottomasti edelleen osallistua, tästä tulossa lisää infoa myöhemmin! Jään innolla odottelemaan kuvianne. Jos haaste ei ole vielä tuttu, käy tsekkaamassa edellinen postaus.

wp-image--674557679.
Tällä kertaa ajattelin kuitenkin kertoa Ruotsin kuulumisia. Yhtäkkiä tuli melkein kiire päivittää vaihtokokemuksia, koska kauhukseni tajusin, että ENÄÄ ON PUOLIKAS jäljellä. (Oikeasti alle, mutta sitä en uskalla vielä ääneen sanoa.) Tämä tosiasia kolahti tajuntaan noin viikko sitten, kun pohdin käytännöllisintä ja taloudellisesti järkevintä ajankohtaa muuttaa takaisin Turkuun. Se tuleekin hurjan nopeaan.

Psst, edellisiä kirjoituksia vaihtoa koskien voit lukea täältä, täältä  ja täältä!

Toisaalta oli hyvä herätä siihen todellisuuteen, ettei täällä viehättävässä pikkukaupungissa loputtomiin vietellä auvoista vaihtoelämää. Aloimme ystävien kanssa tehdä reissuaikatauluja tositarkoituksella ja toteuttaa vain puheeksi jääneitä sunnitelmia. Kuvasaldoa on kerääntynyt matkan varrelta siinä sivussa ja ne puhukoot puolestaan. Kuvat ovat Gävlestä, vanhasta Uppsalasta ja Tukholmasta. Eilen varattiin junat Osloon ja vielä haaveissa siintää ainakin Lapin reissu ennen Suomeen paluuta.

wp-image-1655627137

Opiskelut ovat muuttuneet koko ajan mielenkiintoisemmiksi. Aluksi turhan helppona pitämäni englannin kurssi osoittautuikin hyödylliseksi kielioppikylvyksi ja logopedian tiimoilta olen päässyt avartamaan näkemystäni ääniterapeutin työstä. Opiskeluprojektini myötä pääsin haastattelemaan ääniterapeutti/laulajaa Tukholmasta, ja tapaaminen osoittautui niin inspiroivaksi, että järjestin uuden haastattelun parin viikon päähän – pääsen jopa testaamaan voice massagea ensimmäistä kertaa elämässä! Sain myös yliopistolta sähköpostiin ilmoituksen, että pari opettajaa etsii lyhytaikaista voice coachia itselleen ja olisi unelma päästä tähän hommaan. Toivon, ettei aikatauluni (tai ruotsin kielen taitoni) ole este.

Ainiin, ja gradukin on edennyt esitarkastukseen saakka! Rehellisesti sanottuna aikatauluni on ollut todella kevyt, järjestin itselleni tahallani paljon vapaa-aikaa (=aikaa toipua keväästä), mutta tätä kirjoittaessa oli kiva huomata, että onhan sitä huomaamatta tutkintokin edistynyt hyvää tahtia.

wp-image-1319565276

Syyskuussa jouduin pahimpaan flunssakierteeseen miesmuistiin, minkä vuoksi jooga ja laulaminen olivat pitkään pannassa. Harmitti sinänsä olla kuukauden ajan tekemättä näitä kahta, mutta surressani menetystä ystäväni viisaana totesi, että “ainakin olet löytänyt elämääsi tärkeitä asioita, joita kaivata, kun et pääse tekemään niitä”. Totta.

Onneksi kärsimys oli lopulta ohi, kuten sillä on tapana, ja pari viikkoa sitten oltiinkin jo lavalla asti laulamassa. Käytiin kaverin kanssa esittämässä pari biisiä open mic -illassa, ja puolentoista viikon päästä on tarkoitus mennä uudestaan. Ja mitä joogaan tulee, siellä on riennetty entistäkin innokkaammin. Myönnän jopa änkeneeni väkisin tunnille, joka oli jo täynnä. Ja saaneeni varauskiellon.

wp-image-1424920318

Yksi lukukausi on hirmuisen lyhyt aika. Kotiinpaluu tuntuu tulevan juuri sillä hetkellä, kun on tehnyt tästä paikasta kodin itselleen. Toivon osaavani nauttia paluusta, mutta tiedän, että sydän tulee olemaan enemmän tai vähemmän särkynyt. Lähinnä siksi, että ystävyyssuhteet ovat ehtineet syventyä sellaiselle tasolle, että niistä tahtoisi pitää kiinni. Onneksi osa ystävistä jää tänne vielä kevätlukukaudeksi, joten pääsen helposti heitä näkemään ainakin kevään ajan.

Toisaalta, olen saanut myös vieraita Suomesta tänne ja ne ovat olleet hyviä muistutuksia siitä, että siellä on myös paljonpaljon sellaista, mitä odottaa. Nyt kuitenkin nautin vielä loppupuoliskosta ja unohdan kotiinpaluupäivämäärät siksi aikaa! Olen melko varma, että loppuaika tulee olemaan vielä tuplasti antoisampi kuin kaikki tähän asti.

Ihanaa lokakuun loppua ja marraskuun alkua, täällä se on ainakin näyttänyt erityisen kauniilta.

❤ Inkeri