NÄEN KAKSI ERI FEMINISMIÄ

Näen kaksi toisilleen vastakkaista feminismiä. Ensimmäisessä näen maskuliinisten arvojen edelleen korostuvan sillä argumentilla, että kaikki, sukupuolesta tai ylipäätään yksilöllisistä ominaisuuksistaan riippumatta, voidaan sovittaa samaan muottiin. Että minkäänlaista jaottelua ei saisi tapahtua. Että kaikilla on samat lähtökohdat ja maskuliinisessa yhteiskunnassa se tarkoittaa, että luontaisesti feminiinisemmät henkilöt sovitetaan heille epäluonnollisiin olosuhteisiin.

On kuitenkin eri asia samanlaistaa kaikki yhdeksi kuin tasa-arvoistaa kaikki erilaiset. Tiedostan, että terminä feminismi kattaa nykyään alleen paljon muutakin kuin sukupuolten välisen tasa-arvon, mutta tällä hetkellä tuntui tärkeältä lähestyä asiaa tästä näkökulmasta. Lisäksi on tarpeen mainita, että pohdin maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä laajemmassa ilmiössä kuin sukupuoliin viitaten. Puhuessani näillä käsitteillä viittaan meissä jokaisessa vaikuttavaan kahteen elämää ylläpitävään energiaan, joilla on omat tehtävänsä tasapainon saavuttamiseksi. Vaikka usein feminiinienergia on luonnostaan voimakkaampaa naisilla ja maskuliinienergia miehillä, aina jako ei ole näin yksioikoista. Jokaisessa meissä on yksilöllinen yhdistelmä molempia.

IMG_5338 (2).JPG

Meille on rikkautena annettu siis kaksi eri vastavoimaa, feminiininen ja maskuliininen. Maskuliinisuus sisältää mm. suoraviivaisuutta, päättäväisyyttä, järkeilyä ja kulmikkuutta. Feminiinisyyteen puolestaan liittyvät pehmeys, luovuus, intuitio ja syväluotaavuus. Molemmat yhtä tärkeitä ja erityisesti tärkeitä vastaenergioita toisilleen, mutta toinen näistä on yhteiskunnassamme, ja väitän että liian monen yksilönkin elämässä vähemmän arvostettu. Ja koska toimintamme taustalla vaikuttaa aina siihen liitetty arvomaailma, on tärkeää vaikuttaa nimenomaan arvoihin, jotta mikään muutos voi konkretian tasolla tapahtua.

Kuvittele hetki tilannetta, jossa rationalisoinnille, päättäväisyydelle ja selkeydelle tuhahdettaisiin väheksyvästi ja päiviteltäisiin, mitä huuhaata sellainen on. Sen jälkeen kuvittele tilanne, jossa intuitiiviseen, tunnepohjaiseen toimimiseen tai pehmeään seilailemiseen eri suuntien välillä suhtauduttaisiin ylläolevalla tavalla. Kumpi tuntuu arkipäiväisemmältä? Kumpaan olemme tottuneet? Kummanlaisia ominaisuuksia arvostat itsessäsi enemmän?

Feminiiniset arvot nostetaan esille usein väärässä värissä, vähätellen ja tuhahdellen. Jos kuitenkin synnynnäisesti feminiinisyyteen suuntautuva henkilö toimii jatkuvasti maskuliinisten arvojen mukaan, se tarkoittaa jonkin tärkeän osan sivuuttamista itsessään, itsensä toteuttamisen mahdollisuuden menettämistä, uupumista, elämänkipinän sammumista. Sama tapahtuisi toisin päin, jos maskuliinienergiaa työnnettäisiin jatkuvasti sivuun feminiinisen tieltä.

IMG_5308 (4).JPG

On äärettömän tärkeää, että luontainen energia pääsee toteutetuksi, että sitä ei ympäristön paineesta jouduttaisi tukahduttamaan, ja siinä on mielestäni kehityksen paikka nyky-ympäristössämme. Yhteiskuntamme on niin maskuliinistunut, että sen arvojen mukaan toimiminen ei luo kaikille tasa-arvoista hyvinvointia. Emme voi väkisin työntää pyöreää palikkaa kulmikkaaseen muottiin. Kaikille eivät sovi ne arvot, jotka ovat jalustalla. Joskus feminismiä näkee ajettavan nimenomaan peräänkuuluttamalla, että kaikki olemme samalla viivalla maskuliinisuuden mittarilla, toisin sanoen kieltämällä se tosiasia, että olemme upean erilaisia.

Todellinen tasa-arvo olisi tilan antamista yhtä paljon kummallekin vastaenergialle. Tilaa tehokkuudelle sekä luovan tauon ottamiselle. Tilaa suoraviivaisuudelle sekä mutkittelulle. Kontrolloinnin ja järjestelmällisyyden vastapainoksi sydämen äänen kuuntelua ja elämän kannattelua. Silloin kenenkään oikeuksia ei riistettäisi tai ennaltamääriteltäisi, vaan annettaisiin kaikille tasapuolisesti mahdollisuus toteuttaa omia luontaisia voimiaan – sekä feminiinistä että maskuliinista.

IMG_5344 (3).JPG

Onneksi yhä useammin pehmeämpiä arvoja nostetaan pinnalle, ja niiden välttämättömyyteen hyvinvointimme kannalta on herätty. Feminiinisyyden tuominen samanarvoisena maskuliinisuuden rinnalle on paras mahdollinen lääke, mitä voin epätasapainoa ylläpitävään, suorituskeskeiseen ympäristöön keksiä.

En siis näe, että kyseessä olisi pelkästään naisten voimaantuminen. Uskon, että sukupuolesta riippumatta kuka tahansa voisi paremmin, kun olisi lupa myös herkistyä, olla luova, pysähtyä ihailemaan kauneutta ja voimaantua omassa feminiinienergiassaan. Ja hyödyntää maskuliinista puolta taas niissä kohdissa, joissa se on omiaan. Miten voimakkaita olisimmekaan, kun näistä kumpaakaan ei olisi syytä pienentää itsessämme.

Näen siis kaksi feminisimiä. Toisessa feminiiniset ja maskuliiniset arvot nostetaan samalle jalustalle, jolloin molemmilla on yhtä paljon voimaa niin yhteiskunnassa kuin jokaisen yksilön elämässä. Vasta kahden energian harmoniassa voimme loistaa täydessä potentiaalissamme ja olla rehellisesti tasa-arvoisia.

❤ Inkeri