PIENENÄ HALUSIN OLLA PEPPI

Minulla oli pienenä unelma. Halusin olla Peppi Pitkätossu. Reipas, rohkea ja voimakas. Hassu ja kaikkien kaveri. Ja ennen kaikkea – halusin yhtä upeat letit.

Etenin systemaattisesti kohti unelmaani. Ensin katsoin kaikki Peppi-elokuvat ja opettelin laulut ulkoa. Huoneen seinät vuorattiin inspiroivilla julisteilla Pepistä. Sitten hankin itselleni asianmukaiset vaatteet. Mummo ompeli essun värikkäillä taskuilla, vanhemmat ostivat synttärilahjaksi Pepin peruukin. Kaapista kaivettiin pitkävartiset sukat ja äiti taiteili vielä halutessani pisamat naamaan. Papan käsistä valmistui joulupakettiin keppihevonen ja pehmoapinakin hommattiin, jotta elämä Peppinä voisi käydä täysillä toteen.

_DSC0304 (2)
Kuva: Mattia Sirressi

Kun kaikki tarvittava oli hankittu, ei muuta kuin toteuttamaan suurta unelmaa. Olin Peppi. Oltiin sitten lasten naamiaiskutsuilla tai ihan tavallisena maanantaina ruokakaupassa, peruukki pysyi päässä. Kotikatua pitkin viiletettiin keppihevosella ja Peppi-lauluja rallatettiin niin tarmokkaasti, että ne kaikuvat varmaan perheeni (ja muutaman muunkin sukulaisen, ystävän ja ohikulkijan) korvissa lopun ikää.

Oli unelmasi sitten oranssi päähine ja pitkät tossut tai mitä tahansa, ei se ole sen vakavampaa.

Onneksi sain tehdä niin. Olla sitä, mikä tuntui tärkeältä sillä hetkellä, miettimättä, miltä se muiden silmissä näyttää. Innostua täysillä ja sitten siirtyä eteenpäin seuraaviin unelmiin. On jopa liikuttavaa miettiä, miten tosissaan koko lähipiirini tuki hupsun visioni toteutumista. Vanhemmat eivät käskeneet piilottamaan peruukkia nurkkaan ja olemaan niin kuin muut, vaan kävelivät käsi kädessä kaupungilla Pepin kanssa. (Voi tosin olla, että parin virallisemman tilaisuuden kohdalla on jouduttu tyytymään omista hiuksista tehtyihin letteihin.) Toiset lapset varsinkaan eivät torjuneet innostustani, totesivat ehkä neutraalisti mielessään, että “ai niin, toi on ton juttu”.

Niin sen pitäisi mennä aikuisenakin. Kun tietää unelmansa, ei muuta kuin hankkimaan siihen tarvittava tieto, taito ja tarvikkeet, syli avoinna myös muiden osaavalle avulle. Sitten vaan unelmaperuukki päässä kylille onnellisena näyttämään muillekin, että tämä on minulle tärkeä juttu nyt. Oli unelmasi sitten oranssi päähine ja pitkät tossut tai mitä tahansa, ei se ole sen vakavampaa. Voin kokemuksesta sen vahvistaa. Sain korkeintaan hyväntahtoisia hymyjä osakseni ollessani Peppi. Ja mikä tärkeintä, yhden unelman täytettyä.

❤ Inkeri

Peppi1 (2).jpg