KUNPA KAIKKI LEIKKISI

On oikeastaan aika hassua, miten vakavasti sitä välillä ajautuu suhtautumaan elämään, arkeen, sääntöihin. Toisaalta se on myös harmittavan ovia sulkevaa ja siksi toivoisin jokaisen ajoittain kyseenalaistavan, mitä varten täällä ollaan ja onko olemiselle ja elämiselle todellakin olemassa jotkut kiveen kirjoitetut säännöt vai voisiko suljettuja ovia kuitenkin hieman uteliaana raottaa.

Olemme tottuneet siihen, että tiettyyn ikään ja pisteeseen asti asiat saa ottaa kevyesti ja nähdä elämän riemunkirjavana seikkailuna täynnä rajattomia mahdollisuuksia. Sitten kasvetaan isoksi ja tällainen ajattelutapa ei enää ole soveliasta, vaan jopa vastuutonta. Enää ei leikitä, vaan hoidetaan hommat niin kuin vastuullinen aikuinen.

leikki4.jpg

Mutta mitä jos tänne ei olla tultukaan puskemaan naama pokerilla eteenpäin kohti uusia velvollisuuksia, vaan ihmettelemään, kokeilemaan, heittämään pari enemmän tai vähemmän onnistunutta kärrynpyörää ja sitten taas ihmettelemään?

Leikki on tila, jossa luodaan vahvoja yhteyksiä toisiin, ollaan luovia, jaetaan iloa ja rakkautta, ilmaistaan toiveita ja tunteita, hypätään johonkin ennalta määrittämättömään, rakennetaan luottamusta ja opitaan rajoja. Eikö tällainen tila olisi äärettömän tärkeä pitää yllä ikään katsomatta?

Uskon, että esimerkiksi vahvat suhteet sisaruksiini ovat paljon juuri sen ansiota, että leikimme läpi lapsuuden yhdessä, joka päivä. Rakensimme sitä kautta läheisyyttä, jota ei kahvikupin ääressä asiallisesti keskustellen noin vaan luoda. Kuulimme toisiamme, ilmaisimme itseämme, olimme fyysisesti toisiamme lähellä, itkimme ja nauroimme. Kokeilimme, erehdyimme ja opimme.

leikki2

Miten paljon lähempänä olisimme ylipäätään kaikki toisiamme, kun uskaltaisimme useammin päästää irti aikuisuuteen sidotuista rooleista ja heittäytyä, hassuilla ja osoittaa sitä kautta hellyyttä ja välittämistä? Viimeistään vapaa-ajalla olisi hyvä päästää irti turhasta asiallisuudesta ja jäykkyydestä, jos työrooli sitä kovasti vaatii.

Leikin omaksuminen osaksi elämää ei tarkoita sitä, että mitään todellista ei saisi aikaiseksi ja kaikki olisi yhtä vitsiä. Se tarkoittaa sitä, että suhde tekemiseen nousisi jostain aidommasta lähteestä kuin ulkoisista normeista ja säännöistä: halusta kokea elämää sen kaikissa väreissä, lapsenomaisesta kyvystä nähdä kaikki enemmän tai vähemmän ihmeellisenä ja uteliaisuudesta testailla omia rajattomia mahdollisuuksia.

Leikissä näkee aina aidomman puolen niin toisesta kuin itsestä. Leikissä ollaan aina läsnä.

Joten asioiden vakavoituessa ja leukojen kiristyessä muista heittää leikiksi.

❤ Inkeri

Upeana mallina ja leikkikaverina toimi Ella Sjöblom!

MISTÄ TUNNISTAA INTUITION?

Olen kokonaisen vuoden ja pidempäänkin kipuillut suuren kysymyksen edessä – mistä tietää, milloin äänessä on intuitio ja oikea sydämen tahto ja milloin mieleni on ottanut vallan ja saa minut tavoittelemaan asioita vääristä syistä – pelosta tehdä toisin, pettymysten välttelystä, ylpeydestä myöntää oma inhimillisyytensä tai toisten hyväksynnän ja ihailun hausta?

Kysymys nousi ajankohtaiseksi noin vuosi sitten, kun niskaan raskaana asettunut uupumus todisti kaunistelematta, että jotain vastaan tässä taistellaan. Elämänenergia on niin tukahdutettu, että kehostakin loppuu virta. Mikään ei ole koskaan motivoinut niin paljon tutkimaan itseäni, kuin sen tosiasian tajuaminen, että edes rakkaimmat asiat elämässäni eivät enää saa iloa aikaan ja vähemmän rakkaiden asioiden kohdalla toimintakyky on jo menetetty.

IMG_5190 (3)

Onneksi vuoden takaisesta iskusta on jo tultu pitkät harppaukset ylöspäin ja matkan varrella moni asia on alkanut tuntua itsestäänselvemmältä kuin aiemmin. Elämä ei lopulta olekaan niin monimutkainen ongelmien vyyhti (vaikka sitä edelleen löytää itsensä aika ajoin kuvittelemasta sellaista), vaan aika mielenkiintoinen ja yllättävän simppeli homma. Ainakin jos uskaltaa kuunnella itseään.

Life is a journey to be experienced, not a problem to be solved. – Winnie the Pooh

Intuition mukaan toimimista kuvaa vapauden tunne, luovuus, innostuminen, keveys ja helppous. Mieleen samaistuminen taas tuntuu suorittamiselta, raskaalta, yrittämiseltä, stressaavalta ja kuluttavalta. Ei tarvitse kauaa arpoa, että kumpaakohan sitä tavoittelisi.

IMG_5154 (2)
Kuvat: Noora Laine

Mitä intuition tunnistamiseen tulee, mikään totuus ei päde jokaisen kohdalla täysin samalla tavalla ainakaan samalla hetkellä, mutta itselleni tärkeimmät oivallukset ovat liittyneet itselleen rehellisenä pysymiseen. Tässä tulee niistä keskeisimmät:

  • Intuition kuunteleminen antaa energiaa, mielen temppuihin uskominen vie sitä.
  • Intuition ratkaisut ovat yksinkertaisia, mieli tekee kaikesta sotkuista.
  • Intuitiossa on mukana koko keho. Kun intuitiota vastustaa, koko keho oireilee. Kun sitä kuuntelee, koko keho on samaa mieltä päätösten kanssa.
  • Mieli tarvitsee selityksiä ja tukea ratkaisuilleen, intuitio tietää hiljaa ratkaisun olevan oikein.
  • Intuitio palauttaa maan pinnalle. Mielen ottaessa vallan elämä tuntuu epätodelliselta, ei omalta. Intuitio tuo takaisin omaan totuuteen.

Ehkä vielä tärkeimpänä: Tiedät aina oikean vastauksen. Joskus sen hyväksyminen vie aikaa, mutta lopulta palaat myöntämään, että tiesit sen jossain (intuitiossa <3) koko ajan.

Kaikki suunnitelmat eivät ole tarkoitettu toteutumaan sellaisina, kuin ne on kuvitellut. On aina parempi myöntää se kuin käyttää energiansa asian vastustamiseen ja samalla itsensä pienentämiseen. On paljon viisaampaa kävellä ulos palavasta talosta, kuin jäädä liekkeihin pelastamaan jotain, mikä ei lopulta ole omissa käsissä pelastettavissa. Uusi koti löytyy aina.

Rehellistä helmikuuta,
❤ Inkeri