MISTÄ TUNNISTAA INTUITION?

Olen kokonaisen vuoden ja pidempäänkin kipuillut suuren kysymyksen edessä – mistä tietää, milloin äänessä on intuitio ja oikea sydämen tahto ja milloin mieleni on ottanut vallan ja saa minut tavoittelemaan asioita vääristä syistä – pelosta tehdä toisin, pettymysten välttelystä, ylpeydestä myöntää oma inhimillisyytensä tai toisten hyväksynnän ja ihailun hausta?

Kysymys nousi ajankohtaiseksi noin vuosi sitten, kun niskaan raskaana asettunut uupumus todisti kaunistelematta, että jotain vastaan tässä taistellaan. Elämänenergia on niin tukahdutettu, että kehostakin loppuu virta. Mikään ei ole koskaan motivoinut niin paljon tutkimaan itseäni, kuin sen tosiasian tajuaminen, että edes rakkaimmat asiat elämässäni eivät enää saa iloa aikaan ja vähemmän rakkaiden asioiden kohdalla toimintakyky on jo menetetty.

IMG_5190 (3)

Onneksi vuoden takaisesta iskusta on jo tultu pitkät harppaukset ylöspäin ja matkan varrella moni asia on alkanut tuntua itsestäänselvemmältä kuin aiemmin. Elämä ei lopulta olekaan niin monimutkainen ongelmien vyyhti (vaikka sitä edelleen löytää itsensä aika ajoin kuvittelemasta sellaista), vaan aika mielenkiintoinen ja yllättävän simppeli homma. Ainakin jos uskaltaa kuunnella itseään.

Life is a journey to be experienced, not a problem to be solved. – Winnie the Pooh

Intuition mukaan toimimista kuvaa vapauden tunne, luovuus, innostuminen, keveys ja helppous. Mieleen samaistuminen taas tuntuu suorittamiselta, raskaalta, yrittämiseltä, stressaavalta ja kuluttavalta. Ei tarvitse kauaa arpoa, että kumpaakohan sitä tavoittelisi.

IMG_5154 (2)
Kuvat: Noora Laine

Mitä intuition tunnistamiseen tulee, mikään totuus ei päde jokaisen kohdalla täysin samalla tavalla ainakaan samalla hetkellä, mutta itselleni tärkeimmät oivallukset ovat liittyneet itselleen rehellisenä pysymiseen. Tässä tulee niistä keskeisimmät:

  • Intuition kuunteleminen antaa energiaa, mielen temppuihin uskominen vie sitä.
  • Intuition ratkaisut ovat yksinkertaisia, mieli tekee kaikesta sotkuista.
  • Intuitiossa on mukana koko keho. Kun intuitiota vastustaa, koko keho oireilee. Kun sitä kuuntelee, koko keho on samaa mieltä päätösten kanssa.
  • Mieli tarvitsee selityksiä ja tukea ratkaisuilleen, intuitio tietää hiljaa ratkaisun olevan oikein.
  • Intuitio palauttaa maan pinnalle. Mielen ottaessa vallan elämä tuntuu epätodelliselta, ei omalta. Intuitio tuo takaisin omaan totuuteen.

Ehkä vielä tärkeimpänä: Tiedät aina oikean vastauksen. Joskus sen hyväksyminen vie aikaa, mutta lopulta palaat myöntämään, että tiesit sen jossain (intuitiossa <3) koko ajan.

Kaikki suunnitelmat eivät ole tarkoitettu toteutumaan sellaisina, kuin ne on kuvitellut. On aina parempi myöntää se kuin käyttää energiansa asian vastustamiseen ja samalla itsensä pienentämiseen. On paljon viisaampaa kävellä ulos palavasta talosta, kuin jäädä liekkeihin pelastamaan jotain, mikä ei lopulta ole omissa käsissä pelastettavissa. Uusi koti löytyy aina.

Rehellistä helmikuuta,
❤ Inkeri

MIKSI VALITSISIMME VÄHEMMÄN?

Tulen koko ajan tietoisemmaksi siitä, miten paljon elämme sääntöjen ja normien määritteleminä sen sijaan, ette määrittelisimme itse, mitä olemme. Jatkuvasti huomaan ympärilläni, miten vahvasti valintoja ohjaavat järkevyyssyyt (joista puhuin aiemmin täällä) tai ulkopuolinen paine ja miten helposti oma tunteemme valintoja kohtaan sivuutetaan. Päättäessämme, mitä asioita otamme elämäämme ja mitä jätämme kokeilematta, on usein kaksi vaihtoehtoa tiskillä: se, mitä meidän odotetaan/on opetettu/toivotaan/vaaditaan tekevän ja se, mitä todella haluamme tehdä.

On usein helpompaa valita ensimmäinen. Vaikka se ei tuntuisi ajatuksena niin hyvältä, niin ainakin se on riskitöntä ja hyväksyttävää muiden silmissä. Emme ota silloin vastuuta omasta elämästämme, omasta onnestamme, vaan teemme niin kuin muutkin tekevät. Elämä on silloin ihan ok, mutta ei varsinaisesti toiveiden täyttymys. Lykkäämme unelmiamme tai unohdamme ne, koska on hyväksyttävämpää pitää itsensä kiireisenä kelpotyössä tai opiskeluissa, olla hyödyllinen muille kuin heittäytyä tyhjän päälle kuuntelemaan, miten oikeasti voin ja mikä minulle olisi parhaaksi. Pidämme itsekkyyttä paheena, vaikka oikeasti meillä olisi paljon enemmän annettavaa maailmalle silloin, kun huolehtisimme ensin itsestämme. Pidämme fiksumpana sitä, joka elää elämäänsä noudattaen perusteellisesti harkittua suunnitelmaa, kuin sitä, joka tuulispäänä muuttaa elämänsä kulkua tunnepohjalta. Miksi?

wp-image--372223644.

Koska toisin toimiminen herättää ympärillä kateutta ja epätoivoa, “Miksen itse voi toimia noin? Miksi minun täytyy puurtaa, kun toinen nauttii elämästään?”. Itsensä kuuntelemisesta syyllistetään ja sitä kyseenalaistetaan, koska se tarkoittaa usein pysähtymistä yhteiskunnan pikajunan kyydissä kiitämisen sijaan. Negatiiviset reaktiot ovat kuitenkin merkki siitä, ettei toisin valitsemisen takana olevaa arvoa osata nähdä (=kun laittaa itsensä etusijalle, laittaa myös muut etusijalle) tai se on jotain, mitä itsekin haluaisi, muttei uskalla tehdä. Tai siitä, että olemme oppineet luokittelemaan toiset valinnat paremmiksi tai huonommiksi kuin toiset. Kun unohdamme keinotekoiset määritelmät siitä, mitä kenenkin tässä maailmassa olisi oltava, katoaa samalla myös määritelmä “hyvästä tai huonosta” valinnasta. Mikä tahansa valinta on yhtä hyvä, silloin kun se on tehty aidosta halusta.

Vaatii siis paljon rohkeutta hypätä pikajunan kyydistä ja alkaa kulkea omin jaloin. Samalla se avaa kuitenkin aivan uuden perspektiivin – minähän voin mennä minne haluan ja jokainen suunta on avoin (eikä sääntöjä ole!). Olen itse ollut junamatkustaja lähes koko elämäni. Luulen, että matka alkoi jossain päiväkodin ja koulun aloittamisen tienoilla, kun korviin alettiin systemaattisesti tuputtaa elämän realititeetteja ja “lapselliset” unelmat siitä, millaista elämä voisi olla, alkoivat jäädä taka-alalle. Vuosien varrella keräsin rinkkani täyteen uskomuksia siitä, mitä minun kuuluisi olla ja mitä en missään nimessä voi olla. Niiden syvään juurtuneiden uskomusten kanssa sitten olen tehnyt matkaa ihmetellen, miten tarvon sata lasissa koko ajan, mutta silti tuntuu, etten liiku mihinkään.

wp-image--1095504890.

Vasta hiljattain olen ymmärtänyt, että olen milloin tahansa vapaa ottamaan jalat alleni ja tarttumaan maailman loputtomiin mahdollisuuksiin sen sijaan, että olisin ulkoa asetettujen odotusten rajoittama. Saan olla sitä, mitä haluan, heittää rinkkani ojanpientareelle ja hyppiä kevyin askelin aina siihen suuntaan, mikä tuntuu innostavimmalta ja omimmalta. En tarvitse pitkälle laadittua käsikirjoitusta elämälleni, vaan voin joka hetki valita parhaalta tuntuvan vaihtoehdon ja elää sillä tavalla koko ajan itselleni parasta elämää. Ja olen ainoa ihminen, joka tietää, mitä se omalla kohdallani on.

Elämä on paljon antoisampaa, kun sitä ei kutista mihinkään raameihin. Universumi ja sen loputtomat mahdollisuudet ovat täällä sitä varten, että tarttuisimme niihin, jotka saa meidän elinvoimamme maksimiin. Ja tartumme niihin helpommin silloin, kun emme ole ennalta päättäneet, miten elämämme täytyisi mennä. Universumi myös ohjaa meitä ja antaa selviä merkkejä oikeasta suunnasta, kun luotamme ja annamme itsellemme luvan kuunnella sitä. Kenenkään ei ole tarkoitettu elää ihan ok elämää, vaan täyttä unelmaelämää. Miksi siis valitsisimme vähemmän?

❤ Inkeri