Olisinpa vähän enemmän niin kuin puut

Ihailen puita. Ne seisovat tukevasti omilla juurillaan, samalla kurottaen oksiaan itsevarmasti uusiin suuntiin. Ne osaavat elää elämän luontaisissa sykleissä ollen vuorotellen hiljaisia ja riisuttuja sekä eloisia ja värikkäitä – päästää irti vanhasta ja luoda uutta. Joka vuosi tasaisen varmasti ne kasvavat hiukan viisaammiksi ja vahvemmiksi. Ne eivät hötkyile tai yritä, ja silti ne luovat jatkuvasti elämää ja täyttävät tehtävänsä.

puut.jpg

Olisinpa vähän enemmän niin kuin puut

Aloitin hiljattain tanssiliiketerapian, jossa terapeuttini hetken ajatustulvaani kuunneltuaan ehdotti, että harjoittelisimme maadoittumista. Maadoittumista omaan kehoon, tulemista lähemmäs omaa itseään, omien juurien vahvistamista. Maadoittuminen on vastakohta ajatusten aallokossa ajelehtimiselle, johon itse ainakin liian helposti ajaudun. Maadoittuminen siirtää huomion kehollisuuteen ja auttaa päästämään irti mielen päällä risteilevistä huolenaiheista. Se on tässä ja nyt -hetkeen palaamista, ja lisää kokemusta siitä, ettei ole mitään hätää, kaikki järjestyy.

Länsimaalaisessa hektisessä elämäntyylissä maanläheisyys on aliarvostettua. Ollaan niin tottuneita viuhtomaan moneen suuntaan yhtä aikaa, ettei maadoittumisen tarvetta välttämättä edes tunnisteta. Ollaan kuin puita, jotka kasvattavat latvustoaan hurjaa vauhtia, mutta unohdetaan lujittaa juuria samassa suhteessa. Kuitenkaan puutkaan eivät pysyisi pystyssä, jos niiden kaikki energia virtaisi vain oksien ja lehdistön runsastuttamiseen. Puolet niiden kasvusta tapahtuu maan alla.

puut11

Maadoittuminen on olemista itsessä

Ihmisellä, kuten kaikkialla luonnossa, on sisäsyntyinen tarve olemisen ja tekemisen väliseen rytmiin, ja liian paljon jompaakumpaa ajaa epätasapainoon. Olemisen hetket ovat maadoittumista. Ne voivat olla hetkiä luonnon keskellä tai rauhallisessa joogasalissa. Hidastamista tavallisten arkiaskareiden ääreen tai syventymistä rakkaaseen harrastukseen. Irtipäästämistä tavoitteellisuudesta ja läsnäoloa omassa hengityksessä.

Learn character from trees, value from roots and change from leaves. – Tasneem Hameed

Juuriaan vaalinut ihminen tuntee itsensä sisältä käsin ja on siksi kykenevä seisomaan tukevasti omilla jaloillaan. Toisten käsivarsiin ei ole tarvetta ripustautua, vaan yhteys muihin luodaan syvemmällä juuritasolla. Maadoittuneena voi luottaa siihen, että selviää myrskytuulista, jotka huojuttavat latvaa, sillä tärkeimmät voimavarat ovat tuulten suojassa maan alla.

❤ Inkeri

Uupumus on kutsu kokonaisvaltaiseen muutokseen

Viisi kuukautta sitten pakkasin tavarani ja lähdin lapsuudenkotiini lepäämään. Pitkään taustalla kytenyt uupumus oli edennyt siihen pisteeseen, etten selvinnyt enää omasta arjestani. Olin hyvin kirjaimellisesti kuluttanut itseni loppuun ja seuraavat kuukaudet vietin seiniä tuijottaen, ymmärtämättä täysin itsekään, mitä ihmettä oli tapahtunut.

Näistä tunnelmista on tultu jo pitkä tie eteenpäin, ja matkan varrella vertaistarinat uupumuksesta ovat olleet äärettömän tärkeitä. Terveydenhuollossa olen kohdannut paljon ymmärtämättömyyttä tilannettani kohtaan, mutta kohtalotovereiden kertomukset ovat antaneet kaivattuja selityksiä omalle romahtamiselleni. Ne ovat tsempanneet eteenpäin epätoivon hetkillä ja rohkaisseet ottamaan vastaan sen muutoksen, jonka uupuminen tuo väistämättä tullessaan. Haluan siksi myös itse jakaa kokemuksiani loppuun palamisesta ja mahdollisesti siten auttaa muita samaa kokevia.

Mistä uupumuksessa on kyse?

Uupumus on voimakas merkki siitä, että niin fyysistä, psyykkistä kuin henkistä hyvinvointia on laiminlyöty – ollaan ehkäpä täysin hukassa itseltä ja siksi elämä vaatii pysähtymään. Uupumus on kuin rehellisen suorasanainen ystävä, joka koputtaa olalle ja toteaa, että nyt et taida enää jaksaa samaa rataa, joten lepääpä ihan kunnolla ja aloita sitten alusta.

Vaikka ulospäin uupumus näyttäytyy hyvin synkkänä – syvänä väsymyksenä, toimintakyvyn laskuna, pakkolepona, turhautumisena, ahdistuksena, päänsärkynä ja huonoina yöunina – sisältyy siihen valoisampikin puoli. Syvemmältä sanomaltaan uupumus on itseasiassa kovinkin hyväntahtoinen: se on omien tarpeiden huolellista kuulostelua, omien arvojen jalostamista, omalle rajallisuudelle ja inhimillisyydelle nöyrtymistä, vahingollisista ajattelutavoista irtipäästämistä ja kokonaisvaltaista itsestä huolehtimista. Kehon viestien kunnioittamista ja hyvinvoinnin nostamista korkeimmalle jalustalle.

Uupumus haluaa oikeastaan sanoa: tee sitä, mikä saa voimaan hyvin ja unohda muu.

Mitä loppuun palaminen mahdollistaa?

Uupumus antaa täysin uuden perspektiivin elämän perusasioiden merkitykselle. Se on opettanut arvostamaan tavallisia arkipäiviä. Ystäviä ja perhettä. Sitä, että on energiaa tehdä itselle tärkeitä asioita. Yksinkertaista elämää, kotia.

Turhat huolenaiheet ovat karisseet minimiin ja kiitollisuus on herännyt pieniä, arkisia ihmeitä kohtaan. Pysähtyminen on tehnyt näkyväksi, miten paljon minulla jo on. Ja toisaalta antanut mahdollisuuden keskittyä vain itseen, tutustua siihen tyyppiin, joka löytyy kuormittuneen pinnan alta. Hioa tulevaisuudensuunnitelmia omia haaveita kuunnellen ja muuttaa elämää vähän enemmän itseni näköiseksi.

Ennen kaikkea uupumus on antanut luvan levätä keskellä kiireistä maailmaa ja huomata, että sitä olen oikeastaan kaivannut jo kauan.

Voimia kaikille uupuneille ja uupuneiden läheisille,

❤ Inkeri