HERKKÄ 2/2

Luvassa lupaamani jatko-osa erityisherkkyysteemaan! Tässä tekstissä keskityn enemmän omaan kokemusmaailmaani erityisherkkyydestä. Jos et vielä ole lukenut ensimmäistä osaa, joka on hyvä intro tälle tekstille, se kannattaa lukea nyt täältä. On muuten ollut ihanaa huomata, miten moni on kertonut tunnistaneensa itsensä edellisestä herkkyyspostauksesta! Aiheesta on todellakin tärkeää jakaa tietoa. ❤

herkkyys11Itselleni tieto erityisherkkyydestä on ollut yksi tärkeimpiä, ellei tärkein asia itsetuntemukseni ja itseni hyväksymisen kannalta. Kerroin edellisessä postauksessa tietäneeni aina olevani erityisherkkä, mutta oikeastaan se ei ole täysin totta. Olen kokenut olevani erilainen, kummallinen, vääränlainen, liian herkkä, ulkopuolinen, vaikea ja vaikka mitä muuta, mutta erityisherkäksi olen tunnistanut itseni vasta viime vuosina. Kuullessani erityisherkkyydestä ensimmäisiä kertoja tunnistin heti itseni, mutta meni vielä pitkän aikaa, ennen kuin ymmärsin, missä kaikkialla se elämässäni on oikeasti näkynyt. Jokainen erityisherkkä varmasti reagoi herkkyyteensä eri tavoin ja oma kokemukseni on vain yksi esimerkki, mutta uskon sen auttavan ymmärtämään, miten erityisherkkyys voi näyttäytyä ja erityisesti, miten tärkeää se on tunnistaa.

Omalla kohdallani tunnistan vahvasti jokaisen erityisherkkyyden neljästä tunnuspiirteestä ja voisin sanoa olevani oikea erityisherkän prototyyppi. Olen jo päiväkoti-iässä harrastanut paljon pohtimista ja vetänyt vanhemmat vaisuiksi filosofisilla kysymyksillä elämän tarkoituksesta. Toisaalta taas olen ollut tunne-elämältäni hyvin räjähdysherkkä, ailahteleva ja haastava lapsi. Olen ollut herkkä ärsykkeille, erityisesti metelille ja ihmispaljoudelle ja sen vuoksi kokenut esimerkiksi kaverisynttärit ja sukuloinnit uuvuttavina ja jopa pelottavina. Identifioin itseni lapsena ujoksi, koska sosiaaliset tilanteet ahdistivat hallitsemattoman ärsyketulvan vuoksi. Päiväkodissa oltiin huolissaan ryhmätilanteista pakenevasta tytöstä, joka mieluummin seuraili toisten touhua pöydän alta ja ala-asteen ensimmäisillä luokilla saatoin karata vessaan itkemään kesken oppitunnin. Samaan aikaan kotoisammissa ympäristöissä olin hyvinkin vilkas, leikkisä ja luova lapsi.

herkkyys6Jossain vaiheessa ala-asteikäisenä aloin vastustaa ujon rooliani, koska se ei tuntunut omalta. Olin innokas esiintymään, tutustuin helposti uusiin ystäviin ja nautin sosiaalisuudesta, vaikka koinkin sen ajoittain kuormittavaksi. Aloin keskittyä ekstroverttiin puoleeni, minkä ansiosta ystäväpiirini kasvoi ja minusta tuli aktiivinen esiintyjä koulun tapahtumissa, perhejuhlissa ja missä vaan esiintymiseen tuli mahdollisuus. Huomasin, etten olekaan oikeastaan ujo, vaikka käytökseni oli usein vaikuttanut siltä.

Vaikka ekstrovertti puoleni mahdollisti minulle paljon, halusin tässä kohtaa kieltää herkkyyteni täysin ja opin monia vahingollisia tapoja ohittaa sen. Olin usein ylikierroksilla tai uupunut, ja kolmen tunnin päiväunet koulupäivien jälkeen oli vakiokäytäntö. Koin myös salaa itseni huonommaksi, oudommaksi ja erilaiseksi kuin muut, koska piilotin (myös itseltäni) monia tärkeitä ominaisuuksiani. Herkkyys oli epämääräinen tunnistamaton möykky, joka tuntui taakkana jossain taka-alalla. Se oli jotain, mikä ei sopinut ihanteisiini. Herkkyys oli yhtä kuin heikkous.

Herkkyyteni piilottelua jatkui pitkään läpi yläasteen ja lukioiässä olin kuormittanut itseni siihen pisteeseen, että koin ensimmäisen “romahduskauteni”. En nukkunut, olin ahdistunut, masentunut, loppuunpalanut ja epätoivoinen. Tuntui kuin kaikkien vuosien aikana patoamani tunteet ja reaktiot olisivat alkaneet ryöppyä yli äyräiden yhtenä rumana roskavyörynä. Samalla koin tarvetta suoriutua koulusta ja harrastuksista kuten ennenkin, enkä antanut itselleni juurikaan armoa tilanteestani huolimatta. Enkä etenkään halunnut kaiken kauheuden paljastua muille. Jaksoa kesti pahimmillaan noin vuoden, minkä jälkeen tilanne alkoi rauhoittua, vaikka mitään varsinaista muutosta ei käyttäytymisessäni tapahtunut. Pääsin jaloilleni, mutta jatkoin samaa kuviota, johon herkkyys ei sopinut. Siksi olen uuvuttanut itseni myös yliopistossa ja viimeisin koettelemukseni on vasta hiljattain rauhoittunut.

On siis helppo ymmärtää, miksi koin suurta helpotusta kuullessani erityisherkkyydestä. 

herkkyys3Uskomukset omasta huonoudestani, heikkoudestani tai outoudestani karisivat lattian rakoon samalla, kun aloin ymmärtää, miksi monet asiat ovat tuntuneet niin raskailta ja miksi en jaksa niin kuin muut, miksi olen samaan aikaan ekstrovertti ja introvertti, miksi tarvitsen paljon aikaa asioiden käsittelyyn, miksi itken ja nauran yhtä helposti, miksi pohdin ja tunnen niin paljon, miksi olen tällainen kuin olen.

Kuitenkaan pelkkä asian toteaminen ei ole riittänyt muuttamaan elämääni, vaan olen herkkyyteeni tutustuttuani opetellut tasapainottelemaan tekemisen ja olemisen välillä, sosialisoinnin ja yksin olemisen välillä, suorittamisen ja läsnäolon välillä. Olen opetellut hyväksymään, että tulen aina tuntemaan voimakkaasti ja kokemaan syvästi. On myös ihan ok, että välillä haluan päästä estradille ja välillä tuntuu paremmalta vetäytyä päiviksi yksinäisyyteen. Välillä voin olla hilpeä viihdyttäjä ja välillä rauhallinen kuuntelija. Välillä saan paljon aikaan ja sen jälkeen taas tarvitsen pitkän palautumisen.

En pidä erityisherkkyyttä enää taakkana, vaan upeana lahjana ja yhtenä suurimmista vahvuuksistani. Olen herkkyyteni ansiosta saanut ympärilleni maailman ihanimpia ihmisiä, jotka ymmärtävät minua ja joiden kanssa saan olla juuri niin herkkä kuin olen. Luovuuteni on paljon erityisherkkyyteni ansiota ja inspiroidun pienimmistäkin asioista ympärilläni. Tarkka ihmisten ja kaiken ympärillä tapahtuvan havainnointi sekä asioiden syvällinen prosessointi on varmasti ollut suuri apu myös työpaikoissa ja opiskelussa. Vaikka koen välillä asiat raskaammin kuin moni muu, koen voimakkaasti myös positiiviset tunteet ja yksi auringonpaiste tai hymyilevä vastaantulija voi tuntua pakahduttavana onnellisuutena.

Olen saavuttanut monet asiat elämässäni juuri herkkyyteni avulla ja haluan vahvistaa tätä puolta itsessäni. Haluan kuunnella herkkyyttäni, sillä juuri se sisältää ne asiat, jotka herkkyys2ovat itselleni kaikkein merkityksellisimpiä. Kun olen aidosti herkkä, kuulen intuitiotani ja osaan tehdä parhaat valinnat itselleni sekä asettaa rajani. Herkkyys mahdollistaa itseni aidon toteuttamisen ja se sisältää niin paljon viisautta, rakkautta ja itsen sekä muiden arvostamista, että sen kieltäminen on kuin sulkisi kaikkein arvokkaimman omaisuutensa pimeään komeroon ja lopulta unohtaisi sen olemassaolon. Suorituksia ja reippautta korostavassa ympäristössä voi olla vaikea huomata, että itse asiassa juuri herkkyys voi olla tärkein avain menestymiselle.

Olen törmännyt usein David Jonesin lainaukseen “It’s both a blessing and a curse to feel everything so very deeply”. Olen kuitenkin tullut tulokseen, että se on enemmän tuota ensimmäistä. Mitä enemmän perehdyn itseeni ja herkkyyteeni, sitä enemmän tunnen kiitollisuutta juuri tästä piirteestä itsessäni. Toivon, että jokainen erityisherkkä kokee jossain vaiheessa samoin.

Olette upeita jokainen.

❤ Inkeri

Ps. Niin paljon jäi vielä sanomatta aiheesta, että tulen varmasti kirjottamaan aiheesta jatkossakin. Eli kaikki enemmän tai vähemmän herkkikset, pysykää kuulolla!

 

HERKKÄ 1/2

Hei, olen Inkeri ja olen erityisherkkä. Olen sen oikeastaan aina tiennyt, mutta vasta viime vuosina asiasta on suureksi helpotuksekseni alettu puhua oikeana ilmiönä. Uskon, että itseni lisäksi moni muukin hyötyisi ilmiön tunnistamisesta ja siksi halusinkin kirjoittaa aiheesta. Kirjoitan ensin informatiivisemmin siitä, mitä erityisherkkyys tarkoittaa ja sen jälkeen pohdin enemmän aihetta omasta näkökulmastani ja kokemusmaailmastani. Sanottavaa on paljon, joten jaan herkkyysteeman (ainakin) kahteen eri postaukseen, ettei homma ihan leviäisi käsiin. Tämä on siis niistä ensimmäinen, informaatiopommi.

Erityisherkkyys terminä ei mielestäni ole paras, sillä se luo ihmisille tietynlaisia ennakkoluuloja. Erityisherkkyydestä on myös tullut trendisana, ja sitä käytetään melko höllästi ja usein väärissä yhteyksissä. Erityisherkkyys saatetaan liittää ujouteen, arkuuteen tai introverttiuteen. Erityisherkkyyden saatetaan myös kuvitella olevan yhtä kuin tunneyliherkkyys. Nämä eivät ole synonyymeja keskenään. Erityisherkkä voi olla ujo, arka tai introvertti samalla todennäköisyydellä kuin kuka tahansa. Yhtä hyvin erityisherkkä voi olla sosiaalisesti innokas ja ulospäin suuntautunut ekstrovertti. Tunteiden intensiteetti on erityisherkillä suurempi kuin valtaväestöllä, mutta erityisherkkyys on paljon muutakin. Mitä se sitten on?

Mielestäni kuvaavampi termi kyseiselle piirteelle on englanninkielinen highly sensitive person, HSP. Termi on psykologian tohtori ja psykoterapeutti Elaine N. Aronin kehittämä hänen alkaessaan tutkia ilmiötä vuonna 1991. Aronin havainnot sekä monet muut myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että non 20 %:lla väestöstä esiintyy synnynnäisesti muusta 80 %:sta poikkeavia herkkyyspiirteitä. Piirteet liittyvät ympäristön havainnointiin, ärsykkeiden vastaanottamiseen ja tunnekokemuksiin. Piirteet on jaettu neljään pääkohtaan (“DOES“):

  1. Syvällinen tiedon prosessointi (Depth of processing)
  2. Kuormittumisalttius (Overstimulation)
  3. Vahva eläytymiskyky/tunneherkkyys (Emotional reactivity)
  4. Tarkka havainnointikyky (Sensing the subtle)

Erityisherkkä siis prosessoi ja havainnoi ympäristöään erityisen tarkasti ja hienovaraisesti sekä kokee sen tunnetasolla hyvin voimakkaasti. Tämän vuoksi kuormittumisalttius on normaalia suurempi, ja sitä myöten riski esimerkiksi uni- ja mielenterveyshäiriöille tai loppuun palamiselle. Kuormittumisen takia erityisherkät voivat olla myös alttiimpia fyysiselle sairastelulle. Tässä kohtaa haluan korostaa, että erityisherkkyys itsessään ei ole sairaus tai häiriö, vaan persoonallisuuden piirre, joka johtuu synnynnäisestä hermoston rakenteesta. Myös eläimistä joka viides on erityisherkkä. Evoluution näkökulmasta tämän on todettu parantavan lajiselviytymistä tilanteissa, jotka vaativat erityistä tarkkuutta.

Erityisherkät ovat prosessointikykynsä ja tarkkaavaisuutensa ansiosta usein luovia, taitavia ihmissuhteissa sekä taitavia ongelmanratkaisua vaativissa tilanteissa. Tämä edellyttää sitä, että erityisherkkä saa toimia suotuisassa ympäristössä, eikä ole ylikuormittunut. Kuormittavassa ympäristössä erityisherkkä vetäytyy, “menee lukkoon” tai ylivirittyy. Tällöin herkkyyden tuomat vahvuudet eivät pääse esiin, vaan päinvastoin erityisherkkä saattaa vaikuttaa sisäänpäin kääntyneeltä, tylyltä, liian päälle käyvältä tai mitä ikinä. Erityisherkän onkin tärkeää löytää tasapaino virikkeiden ja rauhoittumisen välille.

Erityisherkillä on havaittu olevan myös vahva intuitio. Erityisherkkä vaistoaa usein etukäteen, mitä on tulossa tai kokee tarvetta toimia tietyllä tavalla selittämättömästä syystä. Työn ja ihmissuhteiden merkityksellisyys on erityisherkille hyvin tärkeää ja he käyttävätkin usein paljon aikaa oman elämän suuntansa pohtimiseen ja syvällisten suhteiden luomiseen. Erityisherkkä turhautuu tai uupuu hyvinkin äkkiä työssä, joka ei ole lähellä sydäntä tai ihmissuhteissa, jotka sisältävät lähinnä small talkia. Koska erityisherkätkin ovat kaikki yksilöitä, kaikkien herkkyyspiirteiden vahvuusasteissa ja esiintyvyydessä on kuitenkin vaihtelua yhtä paljon kuin on erityisherkkiäkin.

Erityisherkkyys on lahja, kun sen hyväksyy ja osaa hyödyntää oikein. Se voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan, jos ei ymmärrä tätä piirrettä ja elää huomioimatta sitä. Yhteiskunnassa, joka korostaa suorittamista, on välillä todella vaikeaa olla tasapainoinen erityisherkkä. Koska koemme kaikki elämää vain omasta kokemusmaailmastamme, erehdymme helposti kuvittelemaan, että kaikki kokevat samalla tavalla. Uskon, että tiedon lisääminen erilaisista persoonallisuuden piirteistä parantaa kaikkien mahdollisuuksia tulla ymmärretyksi omana itsenään ja sitä kautta toteuttaa omaa parasta potentiaaliaan.

Vaikka tämä teksti käsittelee erityisherkkiä, haluan lopuksi vielä korostaa, että sekä erityisherkkiä että ei-niin-herkkiä tarvitaan yhtä paljon. On esimerkiksi havaittu, että yritys toimii parhaiten, kun työntekijöinä on molempia. Eli tunnistitpa itsesi tekstistä tai et, olet ihanan erityislaatuinen. Erityisherkkyys ei siis tee ihmisestä mitenkään erityisempää kuin muut (termistä huolimatta), niin kuin ei mikään muukaan persoonallisuuden piirre. Lisäksi haluan selventää, että erityisherkille ominaisiksi kuvaamiani piirteitä ei esiinny pelkästään erityisherkillä, vaan ihan kaikilla jossain määrin, mutta erityisherkillä nämä piirteet ovat korostuneita.

Itselleni erityisherkkyyden ymmärtäminen on ollut yksi merkittävimmistä tekijöistä itsetuntemuksen, itseni hyväksymisen ja koko hyvinvointini kannalta. Toivon, että jokainen herkkä oppisi näkemään piirteen voimavarana! Jos aihe kolahtaa, alla on lukuvinkkejä erityisherkkyydestä. Tulen myös kirjoittamaan vielä (ainakin) toisen tekstin, jossa siis enemmän pohdintaa kuin faktoja. Stay tuned!

❤ Inkeri

Kirjallisuutta ja tutkimuksia erityisherkkyydestä:

Elaine Aronin tutkimusartikkeleita

Muiden tutkijoiden tutkimusartikkeleita


Suomalaista kirjallisuutta erityisherkkyydestä:

Satri, J. (2014). Sisäinen lepatus. Basam Books.