“ANTEEKSI, MUTTA ET VAIKUTA KOVIN ERITYISHERKÄLTÄ”

Aiemmat erityisherkkyyspostaukset ovat herättäneet sekä samaistumiskokemuksia että hämmennystä (voit palata niihin täältä ja täältä). Molemmat reaktiot ovat innostaneet pohtimaan aihetta yhä enemmän ja erityisesti viimeisin keskusteluni antoi uutta näkökulmaa. Olin lounaalla tuttavani kanssa, joka oli lukenut blogiani. Yhtäkkiä kesken jonkun satunnaisen keskustelunaiheen hän totesi mietteliään oloisena, että “Anteeksi, ei pahalla, mutta sä et kyllä vaikuta mitenkään kovin erityisherkältä”. Hämmennyin kommentista, joka ilmaantui niin yllättäen nenän eteeni, mutta sain kuitenkin kysyttyä, mikä tähän vaikutelmaan oli johtanut.  Vastaus oli “olet jotenkin niin rennon oloinen”.

Tajusin, että aiemmat tekstini eivät käsittele lainkaan sitä, miten erityisherkkyys jokapäiväisessä elämässä näkyy (tai ei näy) ja oli yllättävän vaikea yhtäkkiä selventää sitä lounaspöydässä. Jäin kuitenkin pohtimaan asiaa ja inspiroiduin kirjoittamaan, sillä selvästi käsite on vielä hieman epäselvä ja harhaanjohtava. Edelliset herkkyyspostaukseni voivat ehkä antaa vaikutelman, että erityisherkkyyspiirteet olisivat koko ajan läsnä ja erottuisivat jokaiselle vastaantulijalle. Näin ei tietenkään ole, harvoin muutenkaan ilmennämme kaikkia luonteenpiirteitämme kaikkialla.

hsp4

Ensinnäkin, ylläolevaan keskusteluun viitaten, “rentous” tai se, että tulee helposti toimeen ihmisten kanssa ei poissulje erityisherkkyyttä tai toisinpäin. Erityisherkkä voi olla hyvinkin avoin ja helposti lähestyttävä. Erityisherkät eivät ole käytökseltään useinkaan kovin näkyvästi herkkiä, eivät (todennäköisesti) räjäytä tunnepankkiaan keskellä kävelykatua, eivät puhu pelkkiä syntyjä syviä tai säpsähtele silminnähden jokaista ääntä ja valoa. Erityisherkkä on ihan tavallinen tallaaja, kykenee sosialisointiin aivan kuten muutkin ja on usein vielä hyvin lahjakas siinä.  Herkkyys ylipäätään on haavoittuvampaa aluetta ihan jokaisessa ihmisessä, eikä sitä nosteta pöydälle kovin helposti arkisissa tilanteissa. Erityisherkkä ei todennäköisesti tuo herkkyyttään esille sen helpommin kuin muutkaan, mutta oma sisäinen kokemusmaailma voi ulkoisesta tyyneydestä huolimatta olla hyvin voimakasta ja kuormittavaakin.

Erityisherkkyyspiirteet voivat olla huomiota herättävämpiä lapsena, kun sosiaaliset normit, tunteiden hallinta ja selviytymiskeinot ovat vielä kehitysvaiheessa. Aikuisena nämä on kuitenkin yleensä opittu hallitsemaan kantapään kautta ‒ joskus niinkin hyvin, että herkkyys osataan sulkea täysin pois päivänvalosta. Erityisherkän voi olla itsekin vaikea tunnistaa herkkyyttään, jos lapsesta asti on omaksuttu, että voimakas reagointi  ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää.

On siis toisaalta ymmärrettävää, että erityisherkkyyttä on vaikea havaita ulkopuolelta satunnaisissa kohtaamisissa. Huomaan kuitenkin sosiaalisissa tilanteissa esiintyvän kaksi tiettyä kaavaa, jotka muistuttavat itseäni herkkyydestäni silloinkin, kun sitä ei ole sopivinta tuoda esille. Nämä esimerkit ehkä selventävät sitä, että erityisherkkyys ei ole ihmistä kokonaisvaltaisesti määrittelevä ominaisuus, vaan sillä on hermostollinen tausta ja siksi esimerkiksi vireys, ärsykkeiden vastaanotto ja tunteet voidaan kokea eri tavalla kuin vähemmän herkkä ne kokee.

hsp8

Rakastan olla ihmisten seurassa ja sosiaalinen, saan siitä todella paljon elämäniloa. Usein minulla on tapana olla hyvinkin intensiivisesti läsnä ihmisten seurassa ja joskus vien intensiivisyyden niin pitkälle, että kulutan energiani sadasta nollaan parissa hetkessä. Putoan silloin helposti kärryiltä keskusteluissa, vajoan johonkin oman kuplani sisään ja yritän sieltä käsin vaikuttaa skarpilta, vaikka mieli on jossain kaukana tilanteen tasalta. Keskittyminen on hajanaista ja huomio kiinnittyy kaikkeen epäolennaiseen ryppyisestä paidankauluksesta vinossa roikkuvaan seinätauluun. Kaipaan yleensä tässä kohtaa yksinäisyyteen sulattelemaan kaikkea prosessoimaani siksi aikaa, että olen taas saanut vireyteni tasattua. Tarve olla omiin oloihin vetäytyneenä kestää joskus tunteja, joskus päiviä. Tämä on siis ensimmäinen kaava.

Toinen kaava näyttäytyy niin, että kuormittuessani kierrokseni lähtevät kuumenemaan kahta kauheammin ja huomaan yhtäkkiä olevani estottomasti räpättävä huomion keskipiste, joka ei enää ymmärrä lopettaa ajoissa. Näin tapahtuu erityisesti uusien tuttavuuksien kanssa (mikä on sääli ensivaikutelman kannalta) tai tilanteissa, joissa on enemmän kuin kaksi tai kolme ihmistä yhtä aikaa. Kaikki on hysteerisen hauskaa, puheenaihetta riittää vaikka hiuskarvasta ja vielä kotonakin naurattaa omat (joskus kaverinkin) letkautukset. Tällöinkin usein paras vaihtoehto on olla hetki ihan keskenänsä, kunnes kierrokset ovat rauhoittuneet.

On toki on paljon tilanteita, joissa olo on täysin normaali ja tasainen, eikä kumpikaan näistä vaihtoehdoista toteudu. Erityisherkkäkään ei aina ja jatkuvasti reagoi niin erityisesti, vaikka onkin alttiimpi tällaisille tapauksille.

hsp3

Miksi uupuminen tai ylikierrokset pääsevät niin helposti yllättämään, vaikka tilanne olisi hyvin arkinen (puhumattakaan uusista ja jännittävistä tilanteista)? Ensinnäkin, erityisherkän ärsykkeiden vastaanottaminen on usein hyvin rajatonta ja kaikki ympärillä tapahtuva otetaan vastaan melko lailla suodattamatta. Ärsykkeiden tulva voi siis olla megalomaaninen esimerkiksi juhlissa, joissa on paljon ihmisiä, musiikkia, meininkiä ja menoa. Tai vaikka ihan meluisassa ruokalassa tai hektisessä työpaikassa. Lisäksi eri ihmisten tapaaminen herättää erilaisia tunnereaktioita ja kun ihmisiä on tarpeeksi paljon, tunteiden kirjo on yksi myllertävä sekamelska, josta ei tiedä, mihin sen purkaisi. Ulospäin vaikutelma saattaa kuitenkin olla ensimmäisen kaavan kohdalla väsynyt tai epäkiinnostunut, toisen kohdalla yli-innokas ja  ehkä huomionhakuinen. Ei siis välttämättä tule mieleen juuri erityisherkkyys.

Joskus kuormittumista ei huomaa lainkaan itse tilanteessa, mutta kotiin päästyä iskee vireyden romahdus tai toisaalta tarve purkaa kaikki ylivireys johonkin hyperaktiiviseen toimintaan. Itselläni näin käy esimerkiksi töihin tai opiskeluun liittyvissä sosiaalisissa kohtaamisissa, joissa on osattava toimia rauhassa ja keskittyneesti. Opiskeluun liittyvissä asiakastilanteissa olen saanut paljon kommenttia rauhallisesta olemuksestani, vaikka oma oloni on ollut tilanteessa, tai viimeistään tilanteen jälkeen, täysin päinvastainen.

hsp10

Erityisherkkyys tuleekin ulkopuolisille ehkä useammin selväksi kotioloissa kuin ihmisten ilmoilla. Omalla kohdallani ainakin tiedän, että perheeni ja läheisimmät ystäväni tunnistavat tasan herkkyyteni, mutta opiskelukaverit tai satunnaiset tuttavat eivät todennäköisesti heti liittäisi piirrettä minuun. En ole itse myöskään koskaan tunnistanut erityisherkkyyttä kenessäkään puolitutussa, mutta läheisempien ihmisten joukosta kyllä.

Erityisherkkyys ei siis ole jotain normaalista poikkeavaa siinä, ettei sen ilmenemiseen voisi  vaikuttaa tilannetekijöillä tai omalla käytöksellään. Ja kuten ensimmäisessä herkkyyspostauksessa korostin, kyseessä ei ole mikään häiriö. Esimerkiksi edellä mainittuja vireyden heittelyjä voi hyvinkin oppia omalla käytöksellään säätelemään. Seuraukset ovat paljon lievempiä silloin, kun muistan kiinnittää huomiota siihen, mihin keskityn ja kulutan energiaani vilkkaissa ympäristöissä.

Erityisherkkä on siis paljon muutakin kuin vain herkkä, vaikka monet piirteet tai käyttäytymistavat yhdistävätkin erityisherkkiä keskenään. Erityisherkän luonteenpiirteisiin ja olemukseen voi silti sisältyä kaikkea sitä, mitä vähemmän herkänkin ominaisuuksiin. Siksi on mahdotonta ulkoisen olemuksen perusteella osoittaa sormella, kuka on erityisherkkä ja kuka ei ‒ ei ole mitään tiettyä stereotypiaa siitä, millainen ihminen on erityisherkkä. Se on vähän sama kuin yrittäisi muodostaa stereotypian ihmisistä, joilla on tarkka näkö. Näen itse erityisherkkyyden ennemmin tapana kokea ja käsitellä asioita.

hsp7

Palatakseni vielä aiheesta käymiini keskusteluihin, yksi on erityisesti jäänyt positiivisena mieleen. Olin ollut harjoitteluuni liittyvässä palaverissa, jossa oli paljon uusia ihmisiä ja vaikeitakin, tunteita herättäviä aiheita käsiteltävänä. Olin suoriutunut tilanteesta rauhallisesti, mutta palaverin jälkeen huomasin olevani aivan levoton ja vaahtosin vielä tuntien kuluttua kollegalleni, miten joku sanoi sitä ja minä sanoin tätä ja yhdellä oli erikoinen kampaus ja kaikki oli niin wau. Jossain vaiheessa oma hihkumiseni alkoi jo hävettää, ja totesin, että nyt on taas kierrokset korkealla ja pitäisi osata rauhoittua. Selittelin, että aina käy näin.

Kollegani totesi, että “toisaalta se juuri tekee sinusta niin helposti lähestyttävän”. Mikä ihana kommentti. Ja niinhän se on. Herkkyys on inhimillisyyttä ja inhimillisyys on aina helposti lähestyttävää. Vaikka kaikissa tilanteissa ei ole sopivaa räiskyä ympäriinsä tai vetäytyä syvälle kuoreensa, useimmiten herkkyyden näyttäminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin sen piilottaminen muilta. On tervettä olla välillä vapaasti niin herkkä kuin on. Saada vaikuttaa juuri niin herkältä kuin hyvältä tuntuu.

❤ Inkeri

MUISTUTUKSENA, ALOE VERA -TUOTTEIDEN ARVONTAAN EHTII VIELÄKIN OSALLISTUA TÄÄLLÄ

 

 

HERKKÄ 2/2

Luvassa lupaamani jatko-osa erityisherkkyysteemaan! Tässä tekstissä keskityn enemmän omaan kokemusmaailmaani erityisherkkyydestä. Jos et vielä ole lukenut ensimmäistä osaa, joka on hyvä intro tälle tekstille, se kannattaa lukea nyt täältä. On muuten ollut ihanaa huomata, miten moni on kertonut tunnistaneensa itsensä edellisestä herkkyyspostauksesta! Aiheesta on todellakin tärkeää jakaa tietoa. ❤

herkkyys11Itselleni tieto erityisherkkyydestä on ollut yksi tärkeimpiä, ellei tärkein asia itsetuntemukseni ja itseni hyväksymisen kannalta. Kerroin edellisessä postauksessa tietäneeni aina olevani erityisherkkä, mutta oikeastaan se ei ole täysin totta. Olen kokenut olevani erilainen, kummallinen, vääränlainen, liian herkkä, ulkopuolinen, vaikea ja vaikka mitä muuta, mutta erityisherkäksi olen tunnistanut itseni vasta viime vuosina. Kuullessani erityisherkkyydestä ensimmäisiä kertoja tunnistin heti itseni, mutta meni vielä pitkän aikaa, ennen kuin ymmärsin, missä kaikkialla se elämässäni on oikeasti näkynyt. Jokainen erityisherkkä varmasti reagoi herkkyyteensä eri tavoin ja oma kokemukseni on vain yksi esimerkki, mutta uskon sen auttavan ymmärtämään, miten erityisherkkyys voi näyttäytyä ja erityisesti, miten tärkeää se on tunnistaa.

Omalla kohdallani tunnistan vahvasti jokaisen erityisherkkyyden neljästä tunnuspiirteestä ja voisin sanoa olevani oikea erityisherkän prototyyppi. Olen jo päiväkoti-iässä harrastanut paljon pohtimista ja vetänyt vanhemmat vaisuiksi filosofisilla kysymyksillä elämän tarkoituksesta. Toisaalta taas olen ollut tunne-elämältäni hyvin räjähdysherkkä, ailahteleva ja haastava lapsi. Olen ollut herkkä ärsykkeille, erityisesti metelille ja ihmispaljoudelle ja sen vuoksi kokenut esimerkiksi kaverisynttärit ja sukuloinnit uuvuttavina ja jopa pelottavina. Identifioin itseni lapsena ujoksi, koska sosiaaliset tilanteet ahdistivat hallitsemattoman ärsyketulvan vuoksi. Päiväkodissa oltiin huolissaan ryhmätilanteista pakenevasta tytöstä, joka mieluummin seuraili toisten touhua pöydän alta ja ala-asteen ensimmäisillä luokilla saatoin karata vessaan itkemään kesken oppitunnin. Samaan aikaan kotoisammissa ympäristöissä olin hyvinkin vilkas, leikkisä ja luova lapsi.

herkkyys6Jossain vaiheessa ala-asteikäisenä aloin vastustaa ujon rooliani, koska se ei tuntunut omalta. Olin innokas esiintymään, tutustuin helposti uusiin ystäviin ja nautin sosiaalisuudesta, vaikka koinkin sen ajoittain kuormittavaksi. Aloin keskittyä ekstroverttiin puoleeni, minkä ansiosta ystäväpiirini kasvoi ja minusta tuli aktiivinen esiintyjä koulun tapahtumissa, perhejuhlissa ja missä vaan esiintymiseen tuli mahdollisuus. Huomasin, etten olekaan oikeastaan ujo, vaikka käytökseni oli usein vaikuttanut siltä.

Vaikka ekstrovertti puoleni mahdollisti minulle paljon, halusin tässä kohtaa kieltää herkkyyteni täysin ja opin monia vahingollisia tapoja ohittaa sen. Olin usein ylikierroksilla tai uupunut, ja kolmen tunnin päiväunet koulupäivien jälkeen oli vakiokäytäntö. Koin myös salaa itseni huonommaksi, oudommaksi ja erilaiseksi kuin muut, koska piilotin (myös itseltäni) monia tärkeitä ominaisuuksiani. Herkkyys oli epämääräinen tunnistamaton möykky, joka tuntui taakkana jossain taka-alalla. Se oli jotain, mikä ei sopinut ihanteisiini. Herkkyys oli yhtä kuin heikkous.

Herkkyyteni piilottelua jatkui pitkään läpi yläasteen ja lukioiässä olin kuormittanut itseni siihen pisteeseen, että koin ensimmäisen “romahduskauteni”. En nukkunut, olin ahdistunut, masentunut, loppuunpalanut ja epätoivoinen. Tuntui kuin kaikkien vuosien aikana patoamani tunteet ja reaktiot olisivat alkaneet ryöppyä yli äyräiden yhtenä rumana roskavyörynä. Samalla koin tarvetta suoriutua koulusta ja harrastuksista kuten ennenkin, enkä antanut itselleni juurikaan armoa tilanteestani huolimatta. Enkä etenkään halunnut kaiken kauheuden paljastua muille. Jaksoa kesti pahimmillaan noin vuoden, minkä jälkeen tilanne alkoi rauhoittua, vaikka mitään varsinaista muutosta ei käyttäytymisessäni tapahtunut. Pääsin jaloilleni, mutta jatkoin samaa kuviota, johon herkkyys ei sopinut. Siksi olen uuvuttanut itseni myös yliopistossa ja viimeisin koettelemukseni on vasta hiljattain rauhoittunut.

On siis helppo ymmärtää, miksi koin suurta helpotusta kuullessani erityisherkkyydestä. 

herkkyys3Uskomukset omasta huonoudestani, heikkoudestani tai outoudestani karisivat lattian rakoon samalla, kun aloin ymmärtää, miksi monet asiat ovat tuntuneet niin raskailta ja miksi en jaksa niin kuin muut, miksi olen samaan aikaan ekstrovertti ja introvertti, miksi tarvitsen paljon aikaa asioiden käsittelyyn, miksi itken ja nauran yhtä helposti, miksi pohdin ja tunnen niin paljon, miksi olen tällainen kuin olen.

Kuitenkaan pelkkä asian toteaminen ei ole riittänyt muuttamaan elämääni, vaan olen herkkyyteeni tutustuttuani opetellut tasapainottelemaan tekemisen ja olemisen välillä, sosialisoinnin ja yksin olemisen välillä, suorittamisen ja läsnäolon välillä. Olen opetellut hyväksymään, että tulen aina tuntemaan voimakkaasti ja kokemaan syvästi. On myös ihan ok, että välillä haluan päästä estradille ja välillä tuntuu paremmalta vetäytyä päiviksi yksinäisyyteen. Välillä voin olla hilpeä viihdyttäjä ja välillä rauhallinen kuuntelija. Välillä saan paljon aikaan ja sen jälkeen taas tarvitsen pitkän palautumisen.

En pidä erityisherkkyyttä enää taakkana, vaan upeana lahjana ja yhtenä suurimmista vahvuuksistani. Olen herkkyyteni ansiosta saanut ympärilleni maailman ihanimpia ihmisiä, jotka ymmärtävät minua ja joiden kanssa saan olla juuri niin herkkä kuin olen. Luovuuteni on paljon erityisherkkyyteni ansiota ja inspiroidun pienimmistäkin asioista ympärilläni. Tarkka ihmisten ja kaiken ympärillä tapahtuvan havainnointi sekä asioiden syvällinen prosessointi on varmasti ollut suuri apu myös työpaikoissa ja opiskelussa. Vaikka koen välillä asiat raskaammin kuin moni muu, koen voimakkaasti myös positiiviset tunteet ja yksi auringonpaiste tai hymyilevä vastaantulija voi tuntua pakahduttavana onnellisuutena.

Olen saavuttanut monet asiat elämässäni juuri herkkyyteni avulla ja haluan vahvistaa tätä puolta itsessäni. Haluan kuunnella herkkyyttäni, sillä juuri se sisältää ne asiat, jotka herkkyys2ovat itselleni kaikkein merkityksellisimpiä. Kun olen aidosti herkkä, kuulen intuitiotani ja osaan tehdä parhaat valinnat itselleni sekä asettaa rajani. Herkkyys mahdollistaa itseni aidon toteuttamisen ja se sisältää niin paljon viisautta, rakkautta ja itsen sekä muiden arvostamista, että sen kieltäminen on kuin sulkisi kaikkein arvokkaimman omaisuutensa pimeään komeroon ja lopulta unohtaisi sen olemassaolon. Suorituksia ja reippautta korostavassa ympäristössä voi olla vaikea huomata, että itse asiassa juuri herkkyys voi olla tärkein avain menestymiselle.

Olen törmännyt usein David Jonesin lainaukseen “It’s both a blessing and a curse to feel everything so very deeply”. Olen kuitenkin tullut tulokseen, että se on enemmän tuota ensimmäistä. Mitä enemmän perehdyn itseeni ja herkkyyteeni, sitä enemmän tunnen kiitollisuutta juuri tästä piirteestä itsessäni. Toivon, että jokainen erityisherkkä kokee jossain vaiheessa samoin.

Olette upeita jokainen.

❤ Inkeri

Ps. Niin paljon jäi vielä sanomatta aiheesta, että tulen varmasti kirjottamaan aiheesta jatkossakin. Eli kaikki enemmän tai vähemmän herkkikset, pysykää kuulolla!