Kiitos, kaunis peruspäivä

Se, että pystyn istumaan iltapäivää kauniisti sisustetussa kahvilassa ja juomaan teetä söpöstä lasista, on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Se, että nousen aamulla sängystä ja suuntaan kaupungille hoitamaan juoksevia asioita. Ostan uudet kengät hajonneiden tilalle ja juttelen myyjän kanssa, miten en enää koskaan osta kenkiä halvalla. Tulen kotiin, alan työstää uutta laulua ja intoilen, miten hyvä siitä tulee. Syön omatekemää ruokaa ja katson kaksi jaksoa koukuttavaa sisustusohjelmaa. Se on kaikkea muuta.

Jokaisessa näistä hetkistä takaraivossani kuiskaa kiitos. Vielä pari vuotta sitten näin ei ihan alvariinsa tapahtunut. Tavallinen oli vain tavallista. Ehkä jopa vähän tylsää. Kiitollisuus nousi ehkä huippuhetkistä ja tavoitteiden saavuttamisesta, mutta ei siitä kotiruuasta tai tasaisesta sunnuntaikävelystä. Ja kuitenkin kaikista suurin saavutus elämässä on ne ihan tavalliset hetket. Niitä kaipaa eniten silloin, kun elämästä katoaa kaikki se, mihin oli tottunut ja mikä oli itsestään selvää. Oikeastaan ainoastaan niitä kaipaa.

tee

On toisaalta sääli, että usein ihminen joutuu käymään läpi jotakin traagista ja pysäyttävää, ennen kuin kiitollisuus todella pääsee heräämään. Itselläni se oli sairastuminen, toisella se on tärkeän ihmisen menettäminen ja kolmannella jotakin ihan muuta. Toisaalta ilman sitä koettua menetyksen kontrastia ei kai voi tietää peruspäivänsä arvoa. Ehkä juuri se on näiden vastoinkäymisten yksi suuri opetus. Cherish what you have. Kaikki voi muuttua, miten tahansa, milloin tahansa.

Muutama kuukausi taaksepäin olin viettänyt jälleen viikonpäivät sängyn pohjalla ja puhuin äitini kanssa puhelimessa. Muistan sanoneeni, että mitään en ole taas pystynyt tekemään, mutta viikko ei ole missään nimessä ollut turha. Olen joka päivä kasvattanut arvostusta niitä ihan normaaleja päiviä kohtaan, kun on ihan normaali olo ja pystyy tekemään normaaleja asioita.

Vaikka oppitunti on ollut raskas, olen onnellinen, että nykyään jokaisena peruspäivänä kiitos on mieleni taustanauhalla.

Olen kiitollinen minussa heränneestä kiitollisuudesta.

❤ Inkeri