KUNPA KAIKKI LEIKKISI

On oikeastaan aika hassua, miten vakavasti sitä välillä ajautuu suhtautumaan elämään, arkeen, sääntöihin. Toisaalta se on myös harmittavan ovia sulkevaa ja siksi toivoisin jokaisen ajoittain kyseenalaistavan, mitä varten täällä ollaan ja onko olemiselle ja elämiselle todellakin olemassa jotkut kiveen kirjoitetut säännöt vai voisiko suljettuja ovia kuitenkin hieman uteliaana raottaa.

Olemme tottuneet siihen, että tiettyyn ikään ja pisteeseen asti asiat saa ottaa kevyesti ja nähdä elämän riemunkirjavana seikkailuna täynnä rajattomia mahdollisuuksia. Sitten kasvetaan isoksi ja tällainen ajattelutapa ei enää ole soveliasta, vaan jopa vastuutonta. Enää ei leikitä, vaan hoidetaan hommat niin kuin vastuullinen aikuinen.

leikki4.jpg

Mutta mitä jos tänne ei olla tultukaan puskemaan naama pokerilla eteenpäin kohti uusia velvollisuuksia, vaan ihmettelemään, kokeilemaan, heittämään pari enemmän tai vähemmän onnistunutta kärrynpyörää ja sitten taas ihmettelemään?

Leikki on tila, jossa luodaan vahvoja yhteyksiä toisiin, ollaan luovia, jaetaan iloa ja rakkautta, ilmaistaan toiveita ja tunteita, hypätään johonkin ennalta määrittämättömään, rakennetaan luottamusta ja opitaan rajoja. Eikö tällainen tila olisi äärettömän tärkeä pitää yllä ikään katsomatta?

Uskon, että esimerkiksi vahvat suhteet sisaruksiini ovat paljon juuri sen ansiota, että leikimme läpi lapsuuden yhdessä, joka päivä. Rakensimme sitä kautta läheisyyttä, jota ei kahvikupin ääressä asiallisesti keskustellen noin vaan luoda. Kuulimme toisiamme, ilmaisimme itseämme, olimme fyysisesti toisiamme lähellä, itkimme ja nauroimme. Kokeilimme, erehdyimme ja opimme.

leikki2

Miten paljon lähempänä olisimme ylipäätään kaikki toisiamme, kun uskaltaisimme useammin päästää irti aikuisuuteen sidotuista rooleista ja heittäytyä, hassuilla ja osoittaa sitä kautta hellyyttä ja välittämistä? Viimeistään vapaa-ajalla olisi hyvä päästää irti turhasta asiallisuudesta ja jäykkyydestä, jos työrooli sitä kovasti vaatii.

Leikin omaksuminen osaksi elämää ei tarkoita sitä, että mitään todellista ei saisi aikaiseksi ja kaikki olisi yhtä vitsiä. Se tarkoittaa sitä, että suhde tekemiseen nousisi jostain aidommasta lähteestä kuin ulkoisista normeista ja säännöistä: halusta kokea elämää sen kaikissa väreissä, lapsenomaisesta kyvystä nähdä kaikki enemmän tai vähemmän ihmeellisenä ja uteliaisuudesta testailla omia rajattomia mahdollisuuksia.

Leikissä näkee aina aidomman puolen niin toisesta kuin itsestä. Leikissä ollaan aina läsnä.

Joten asioiden vakavoituessa ja leukojen kiristyessä muista heittää leikiksi.

❤ Inkeri

Upeana mallina ja leikkikaverina toimi Ella Sjöblom!

NÄEN KAKSI ERI FEMINISMIÄ

Näen kaksi toisilleen vastakkaista feminismiä. Ensimmäisessä näen maskuliinisten arvojen edelleen korostuvan sillä argumentilla, että kaikki, sukupuolesta tai ylipäätään yksilöllisistä ominaisuuksistaan riippumatta, voidaan sovittaa samaan muottiin. Että minkäänlaista jaottelua ei saisi tapahtua. Että kaikilla on samat lähtökohdat ja maskuliinisessa yhteiskunnassa se tarkoittaa, että luontaisesti feminiinisemmät henkilöt sovitetaan heille epäluonnollisiin olosuhteisiin.

On kuitenkin eri asia samanlaistaa kaikki yhdeksi kuin tasa-arvoistaa kaikki erilaiset. Tiedostan, että terminä feminismi kattaa nykyään alleen paljon muutakin kuin sukupuolten välisen tasa-arvon, mutta tällä hetkellä tuntui tärkeältä lähestyä asiaa tästä näkökulmasta. Lisäksi on tarpeen mainita, että pohdin maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä laajemmassa ilmiössä kuin sukupuoliin viitaten. Puhuessani näillä käsitteillä viittaan meissä jokaisessa vaikuttavaan kahteen elämää ylläpitävään energiaan, joilla on omat tehtävänsä tasapainon saavuttamiseksi. Vaikka usein feminiinienergia on luonnostaan voimakkaampaa naisilla ja maskuliinienergia miehillä, aina jako ei ole näin yksioikoista. Jokaisessa meissä on yksilöllinen yhdistelmä molempia.

IMG_5338 (2).JPG

Meille on rikkautena annettu siis kaksi eri vastavoimaa, feminiininen ja maskuliininen. Maskuliinisuus sisältää mm. suoraviivaisuutta, päättäväisyyttä, järkeilyä ja kulmikkuutta. Feminiinisyyteen puolestaan liittyvät pehmeys, luovuus, intuitio ja syväluotaavuus. Molemmat yhtä tärkeitä ja erityisesti tärkeitä vastaenergioita toisilleen, mutta toinen näistä on yhteiskunnassamme, ja väitän että liian monen yksilönkin elämässä vähemmän arvostettu. Ja koska toimintamme taustalla vaikuttaa aina siihen liitetty arvomaailma, on tärkeää vaikuttaa nimenomaan arvoihin, jotta mikään muutos voi konkretian tasolla tapahtua.

Kuvittele hetki tilannetta, jossa rationalisoinnille, päättäväisyydelle ja selkeydelle tuhahdettaisiin väheksyvästi ja päiviteltäisiin, mitä huuhaata sellainen on. Sen jälkeen kuvittele tilanne, jossa intuitiiviseen, tunnepohjaiseen toimimiseen tai pehmeään seilailemiseen eri suuntien välillä suhtauduttaisiin ylläolevalla tavalla. Kumpi tuntuu arkipäiväisemmältä? Kumpaan olemme tottuneet? Kummanlaisia ominaisuuksia arvostat itsessäsi enemmän?

Feminiiniset arvot nostetaan esille usein väärässä värissä, vähätellen ja tuhahdellen. Jos kuitenkin synnynnäisesti feminiinisyyteen suuntautuva henkilö toimii jatkuvasti maskuliinisten arvojen mukaan, se tarkoittaa jonkin tärkeän osan sivuuttamista itsessään, itsensä toteuttamisen mahdollisuuden menettämistä, uupumista, elämänkipinän sammumista. Sama tapahtuisi toisin päin, jos maskuliinienergiaa työnnettäisiin jatkuvasti sivuun feminiinisen tieltä.

IMG_5308 (4).JPG

On äärettömän tärkeää, että luontainen energia pääsee toteutetuksi, että sitä ei ympäristön paineesta jouduttaisi tukahduttamaan, ja siinä on mielestäni kehityksen paikka nyky-ympäristössämme. Yhteiskuntamme on niin maskuliinistunut, että sen arvojen mukaan toimiminen ei luo kaikille tasa-arvoista hyvinvointia. Emme voi väkisin työntää pyöreää palikkaa kulmikkaaseen muottiin. Kaikille eivät sovi ne arvot, jotka ovat jalustalla. Joskus feminismiä näkee ajettavan nimenomaan peräänkuuluttamalla, että kaikki olemme samalla viivalla maskuliinisuuden mittarilla, toisin sanoen kieltämällä se tosiasia, että olemme upean erilaisia.

Todellinen tasa-arvo olisi tilan antamista yhtä paljon kummallekin vastaenergialle. Tilaa tehokkuudelle sekä luovan tauon ottamiselle. Tilaa suoraviivaisuudelle sekä mutkittelulle. Kontrolloinnin ja järjestelmällisyyden vastapainoksi sydämen äänen kuuntelua ja elämän kannattelua. Silloin kenenkään oikeuksia ei riistettäisi tai ennaltamääriteltäisi, vaan annettaisiin kaikille tasapuolisesti mahdollisuus toteuttaa omia luontaisia voimiaan – sekä feminiinistä että maskuliinista.

IMG_5344 (3).JPG

Onneksi yhä useammin pehmeämpiä arvoja nostetaan pinnalle, ja niiden välttämättömyyteen hyvinvointimme kannalta on herätty. Feminiinisyyden tuominen samanarvoisena maskuliinisuuden rinnalle on paras mahdollinen lääke, mitä voin epätasapainoa ylläpitävään, suorituskeskeiseen ympäristöön keksiä.

En siis näe, että kyseessä olisi pelkästään naisten voimaantuminen. Uskon, että sukupuolesta riippumatta kuka tahansa voisi paremmin, kun olisi lupa myös herkistyä, olla luova, pysähtyä ihailemaan kauneutta ja voimaantua omassa feminiinienergiassaan. Ja hyödyntää maskuliinista puolta taas niissä kohdissa, joissa se on omiaan. Miten voimakkaita olisimmekaan, kun näistä kumpaakaan ei olisi syytä pienentää itsessämme.

Näen siis kaksi feminisimiä. Toisessa feminiiniset ja maskuliiniset arvot nostetaan samalle jalustalle, jolloin molemmilla on yhtä paljon voimaa niin yhteiskunnassa kuin jokaisen yksilön elämässä. Vasta kahden energian harmoniassa voimme loistaa täydessä potentiaalissamme ja olla rehellisesti tasa-arvoisia.

❤ Inkeri