MISTÄ TUNNISTAA INTUITION?

Olen kokonaisen vuoden ja pidempäänkin kipuillut suuren kysymyksen edessä – mistä tietää, milloin äänessä on intuitio ja oikea sydämen tahto ja milloin mieleni on ottanut vallan ja saa minut tavoittelemaan asioita vääristä syistä – pelosta tehdä toisin, pettymysten välttelystä, ylpeydestä myöntää oma inhimillisyytensä tai toisten hyväksynnän ja ihailun hausta?

Kysymys nousi ajankohtaiseksi noin vuosi sitten, kun niskaan raskaana asettunut uupumus todisti kaunistelematta, että jotain vastaan tässä taistellaan. Elämänenergia on niin tukahdutettu, että kehostakin loppuu virta. Mikään ei ole koskaan motivoinut niin paljon tutkimaan itseäni, kuin sen tosiasian tajuaminen, että edes rakkaimmat asiat elämässäni eivät enää saa iloa aikaan ja vähemmän rakkaiden asioiden kohdalla toimintakyky on jo menetetty.

IMG_5190 (3)

Onneksi vuoden takaisesta iskusta on jo tultu pitkät harppaukset ylöspäin ja matkan varrella moni asia on alkanut tuntua itsestäänselvemmältä kuin aiemmin. Elämä ei lopulta olekaan niin monimutkainen ongelmien vyyhti (vaikka sitä edelleen löytää itsensä aika ajoin kuvittelemasta sellaista), vaan aika mielenkiintoinen ja yllättävän simppeli homma. Ainakin jos uskaltaa kuunnella itseään.

Life is a journey to be experienced, not a problem to be solved. – Winnie the Pooh

Intuition mukaan toimimista kuvaa vapauden tunne, luovuus, innostuminen, keveys ja helppous. Mieleen samaistuminen taas tuntuu suorittamiselta, raskaalta, yrittämiseltä, stressaavalta ja kuluttavalta. Ei tarvitse kauaa arpoa, että kumpaakohan sitä tavoittelisi.

IMG_5154 (2)
Kuvat: Noora Laine

Mitä intuition tunnistamiseen tulee, mikään totuus ei päde jokaisen kohdalla täysin samalla tavalla ainakaan samalla hetkellä, mutta itselleni tärkeimmät oivallukset ovat liittyneet itselleen rehellisenä pysymiseen. Tässä tulee niistä keskeisimmät:

  • Intuition kuunteleminen antaa energiaa, mielen temppuihin uskominen vie sitä.
  • Intuition ratkaisut ovat yksinkertaisia, mieli tekee kaikesta sotkuista.
  • Intuitiossa on mukana koko keho. Kun intuitiota vastustaa, koko keho oireilee. Kun sitä kuuntelee, koko keho on samaa mieltä päätösten kanssa.
  • Mieli tarvitsee selityksiä ja tukea ratkaisuilleen, intuitio tietää hiljaa ratkaisun olevan oikein.
  • Intuitio palauttaa maan pinnalle. Mielen ottaessa vallan elämä tuntuu epätodelliselta, ei omalta. Intuitio tuo takaisin omaan totuuteen.

Ehkä vielä tärkeimpänä: Tiedät aina oikean vastauksen. Joskus sen hyväksyminen vie aikaa, mutta lopulta palaat myöntämään, että tiesit sen jossain (intuitiossa <3) koko ajan.

Kaikki suunnitelmat eivät ole tarkoitettu toteutumaan sellaisina, kuin ne on kuvitellut. On aina parempi myöntää se kuin käyttää energiansa asian vastustamiseen ja samalla itsensä pienentämiseen. On paljon viisaampaa kävellä ulos palavasta talosta, kuin jäädä liekkeihin pelastamaan jotain, mikä ei lopulta ole omissa käsissä pelastettavissa. Uusi koti löytyy aina.

Rehellistä helmikuuta,
❤ Inkeri

PIENENÄ HALUSIN OLLA PEPPI

Minulla oli pienenä unelma. Halusin olla Peppi Pitkätossu. Reipas, rohkea ja voimakas. Hassu ja kaikkien kaveri. Ja ennen kaikkea – halusin yhtä upeat letit.

Etenin systemaattisesti kohti unelmaani. Ensin katsoin kaikki Peppi-elokuvat ja opettelin laulut ulkoa. Huoneen seinät vuorattiin inspiroivilla julisteilla Pepistä. Sitten hankin itselleni asianmukaiset vaatteet. Mummo ompeli essun värikkäillä taskuilla, vanhemmat ostivat synttärilahjaksi Pepin peruukin. Kaapista kaivettiin pitkävartiset sukat ja äiti taiteili vielä halutessani pisamat naamaan. Papan käsistä valmistui joulupakettiin keppihevonen ja pehmoapinakin hommattiin, jotta elämä Peppinä voisi käydä täysillä toteen.

_DSC0304 (2)
Kuva: Mattia Sirressi

Kun kaikki tarvittava oli hankittu, ei muuta kuin toteuttamaan suurta unelmaa. Olin Peppi. Oltiin sitten lasten naamiaiskutsuilla tai ihan tavallisena maanantaina ruokakaupassa, peruukki pysyi päässä. Kotikatua pitkin viiletettiin keppihevosella ja Peppi-lauluja rallatettiin niin tarmokkaasti, että ne kaikuvat varmaan perheeni (ja muutaman muunkin sukulaisen, ystävän ja ohikulkijan) korvissa lopun ikää.

Oli unelmasi sitten oranssi päähine ja pitkät tossut tai mitä tahansa, ei se ole sen vakavampaa.

Onneksi sain tehdä niin. Olla sitä, mikä tuntui tärkeältä sillä hetkellä, miettimättä, miltä se muiden silmissä näyttää. Innostua täysillä ja sitten siirtyä eteenpäin seuraaviin unelmiin. On jopa liikuttavaa miettiä, miten tosissaan koko lähipiirini tuki hupsun visioni toteutumista. Vanhemmat eivät käskeneet piilottamaan peruukkia nurkkaan ja olemaan niin kuin muut, vaan kävelivät käsi kädessä kaupungilla Pepin kanssa. (Voi tosin olla, että parin virallisemman tilaisuuden kohdalla on jouduttu tyytymään omista hiuksista tehtyihin letteihin.) Toiset lapset varsinkaan eivät torjuneet innostustani, totesivat ehkä neutraalisti mielessään, että “ai niin, toi on ton juttu”.

Niin sen pitäisi mennä aikuisenakin. Kun tietää unelmansa, ei muuta kuin hankkimaan siihen tarvittava tieto, taito ja tarvikkeet, syli avoinna myös muiden osaavalle avulle. Sitten vaan unelmaperuukki päässä kylille onnellisena näyttämään muillekin, että tämä on minulle tärkeä juttu nyt. Oli unelmasi sitten oranssi päähine ja pitkät tossut tai mitä tahansa, ei se ole sen vakavampaa. Voin kokemuksesta sen vahvistaa. Sain korkeintaan hyväntahtoisia hymyjä osakseni ollessani Peppi. Ja mikä tärkeintä, yhden unelman täytettyä.

❤ Inkeri

Peppi1 (2).jpg