Tänään tarvitsin muistutuksen

meadow-811339_960_720 (2)Leuassani on arpi. Se on ollut siinä yli kymmenen vuotta ja sai alkunsa koulumatkasta, jona kaatusin pyörällä ja lensin leuka edellä asfalttiin. Silittelin juuri huomaamattani arpeani ja tilanne palasi mieleeni. Miten säikähdin, kun pyörä lähti alta, että kävisi pahasti. Ei käynyt – selvisin yhdellä lääkärikäynnillä, liimauksella ja vääntyneellä mummopyörällä. Arpi tietysti jäi, mutta hymyilen joka kerta, kun muistan sen alkuperän. Se muistuttaa oikeastaan ajanjaksosta, jolloin pyöräilin parhaiden ystävieni kanssa joka päivä kouluun ja takaisin, ja syventyessä jutteluihimme, pyöräily saattoi käydä holtittomaksi. Ne olivat tärkeitä, jokapäiväisiä hetkiä.

Kaikki menee ohi, ja juuri siksi jokainen hetki on äärettömän tärkeä.

Tavallaan jokaisesta elämänvaiheesta jää arpi. Oikea tai kuvitteellinen, mutta jälki kuitenkin. Se, mikä joskus säikäytti tai sai sydämen vereslihalle, saattaa vuosien päästä aiheuttaa hymyn tai liikutuksen kyyneleen. Ja se on hirmuisen kaunista. Ettei elämässä jää koskaan kiinni yhteen hetkeen ja yhteen tunteeseen. Elämä on virtausta, jossa tilanteet ja tunteet ovat jatkuvassa muutoksessa. Jotkut muuttuvat nopeampaa, jotkut ottavat enemmän aikaa. Jokainen hetki on kuitenkin mahdollisuus päästää irti vanhasta ja ottaa uutta tilalle. Jokainen päivä on uusi syntymä.

Haluan muistaa tämän silloin, kun itku ei näe loppua. Ja silloin, kun haluan tarttua ilooni täysillä. Kaikki menee ohi, ja juuri siksi jokainen hetki on äärettömän tärkeä.

Tänään tarvitsin muistutuksen.

❤ Inkeri

Kuva: Pixabay

JOKAINEN UNELMA ON KASVUTEHTÄVÄ

Uskon, että kaikilla on joku unelma. Se voi olla säilynyt kirkkaana mielessä lapsuudesta saakka tai jäänyt vuosien varrella muiden suunnitelmien alle piiloon, mutta jossain kerroksien alla se elää suunnanmuutoksista piittaamatta. Ehkä se on jo toteutunutkin ja poikinut uusia unelmia tai on vielä odottamassa oikeaa hetkeä astua parrasvaloon. En usko kuitenkaan hetkeäkään, etteikö kaikkien unelmien kuuluisi toteutua. Jos unelma on todellinen, sitä tulee kuunnella. Jokainen unelma on kasvutehtävä. Ne näyttävät suuntaa, mitä kohti haluamme kehittyä.

Unelma tuntuu siltä, että minun kuuluu tavoitella sitä, koska se on tärkeä osa minua jo nyt. Se ei ole egon himoamaa ulkoista arvostusta tai hetken huumaa. Unelma on haluttu siitä huolimatta, ettei se toisi lisää ulkoista statusta. Sitä tavoitellessaan todellinen palkkio on se, että pääsee lähemmäs aitoa itseään.

IMG_5683 (2)

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että uskon aidon kasvun suuntautuvan kohti sitä, mitä olimme lapsena (eikä toisinpäin!). Lapsena tiedämme, mitä tehdessämme olemme parhaassa yhteydessä itseemme, mikä vie koko kehon mennessään ja nostaa elämänenergiamme katonrajaan. Tiedämme, mikä on juuri meidän luontainen tapamme voida hyvin ja auttaa muita, miten parhaiten tuomme oman panoksemme paremman maailman luomiseen. Usein jossakin kehitysvaiheessa ulkoiset paineet ja ympäristön odotukset kuitenkin hämärtävät yhteytemme siihen voimakastahtoiseen pikkutyyppiin, jolla oli selvät sävelet ja elämänsuunta. Kun tavoittelee unelmaa, luo samalla takaisin tätä yhteyttä.

En silti usko, että unelmaa kannattaa ryhtyä toteuttamaan väkisin vääntäen millä tahansa hetkellä. On todennäköistä, että silloin epäonnistuu, jos kasvumatka kohti unelmaa jää puolitiehen. Kaukaiselta tuntuvaa haavetta ei ehkä olekaan tarkoituskaan toteuttaa juuri nyt, vaan seurata pienin askelin sitä polkua, jonka päässä palkinto odottaa. Sille tulee kyllä hetkensä.

Ensimmäinen askel on ottaa unelmat tosissaan. Unohtaa vähättely ja uskaltaa olla unelmansa kokoinen. Unelmat tuntuvat tärkeiltä (ja pelottavilta) syystä. Ne sisältävät hyvin haavoittuvaisen ja samalla kaikista autenttisimman version itsestämme.

❤ Inkeri