Olisinpa vähän enemmän niin kuin puut

Ihailen puita. Ne seisovat tukevasti omilla juurillaan, samalla kurottaen oksiaan itsevarmasti uusiin suuntiin. Ne osaavat elää elämän luontaisissa sykleissä ollen vuorotellen hiljaisia ja riisuttuja sekä eloisia ja värikkäitä – päästää irti vanhasta ja luoda uutta. Joka vuosi tasaisen varmasti ne kasvavat hiukan viisaammiksi ja vahvemmiksi. Ne eivät hötkyile tai yritä, ja silti ne luovat jatkuvasti elämää ja täyttävät tehtävänsä.

puut.jpg

Olisinpa vähän enemmän niin kuin puut

Aloitin hiljattain tanssiliiketerapian, jossa terapeuttini hetken ajatustulvaani kuunneltuaan ehdotti, että harjoittelisimme maadoittumista. Maadoittumista omaan kehoon, tulemista lähemmäs omaa itseään, omien juurien vahvistamista. Maadoittuminen on vastakohta ajatusten aallokossa ajelehtimiselle, johon itse ainakin liian helposti ajaudun. Maadoittuminen siirtää huomion kehollisuuteen ja auttaa päästämään irti mielen päällä risteilevistä huolenaiheista. Se on tässä ja nyt -hetkeen palaamista, ja lisää kokemusta siitä, ettei ole mitään hätää, kaikki järjestyy.

Länsimaalaisessa hektisessä elämäntyylissä maanläheisyys on aliarvostettua. Ollaan niin tottuneita viuhtomaan moneen suuntaan yhtä aikaa, ettei maadoittumisen tarvetta välttämättä edes tunnisteta. Ollaan kuin puita, jotka kasvattavat latvustoaan hurjaa vauhtia, mutta unohdetaan lujittaa juuria samassa suhteessa. Kuitenkaan puutkaan eivät pysyisi pystyssä, jos niiden kaikki energia virtaisi vain oksien ja lehdistön runsastuttamiseen. Puolet niiden kasvusta tapahtuu maan alla.

puut11

Maadoittuminen on olemista itsessä

Ihmisellä, kuten kaikkialla luonnossa, on sisäsyntyinen tarve olemisen ja tekemisen väliseen rytmiin, ja liian paljon jompaakumpaa ajaa epätasapainoon. Olemisen hetket ovat maadoittumista. Ne voivat olla hetkiä luonnon keskellä tai rauhallisessa joogasalissa. Hidastamista tavallisten arkiaskareiden ääreen tai syventymistä rakkaaseen harrastukseen. Irtipäästämistä tavoitteellisuudesta ja läsnäoloa omassa hengityksessä.

Learn character from trees, value from roots and change from leaves. – Tasneem Hameed

Juuriaan vaalinut ihminen tuntee itsensä sisältä käsin ja on siksi kykenevä seisomaan tukevasti omilla jaloillaan. Toisten käsivarsiin ei ole tarvetta ripustautua, vaan yhteys muihin luodaan syvemmällä juuritasolla. Maadoittuneena voi luottaa siihen, että selviää myrskytuulista, jotka huojuttavat latvaa, sillä tärkeimmät voimavarat ovat tuulten suojassa maan alla.

❤ Inkeri

Elämä on sotkuista ja se on ihan ok

Elämä on etsimistä ja löytämistä. Varjoa ja valoa. Hoipertelevia ja määrätietoisia askelia. Tasapainon hakemista epätasapainon kautta. Nousuja ja laskuja. Kaikkea siltä väliltä. Silti näytämme usein ulospäin vain sen, mikä elämässämme sujuu ja hiljennämme somekanavat, kun asiat menevät solmuun. (Tai päivitämme kuvan täydellisestä kukka-asetelmasta, kun kameran takana vallitsee hallinnastamme karannut kaaos.)

En väitä itse toimineeni toisin, mutta joskus ihmettelen, miksi. Ihmiset ovat paljon mielenkiintoisempia säröineen. Elämän solmukohdat ovat lähtökohtaisesti ponnahduslautoja positiiviseen muutokseen ja henkiseen kasvuun, ja ilman niitä elämämme pysyisivät jatkuvasti tasaisen samanlaisina vailla kehittymisen mahdollisuuksia. Solmut tekevät elämästä juuri omannäköisensä ja tuovat mukanaan arvokasta elämänviisautta.

book-3979574_1280.jpg

Miksi piilotamme kompurointimme?

Ehkäpä on yleisesti hyväksyttävämpää kävellä suoraa tienvartta kuin hypellä ojien kautta. On sosiaalisesti korrektimpaa vastata mitä kuuluu -kysymykseen määrätietoisesti työ- ja opiskelutilanteestaan kuin myöntää olevansa hiukan hukassa. On ihailtavampaa kompastua huomaamattomasti kuin huomiota herättäen.

Kuitenkin silloin, kun oma elämä suistuu raiteeltaan, sitä toivoo näkevänsä myös muissa samaa inhimillisyyttä ja erehtyväisyyttä, jonka kriisi väistämättä tuo esiin itsessä. Sitä löytää yhtäkkiä syvemmän yhteyden niihin, jotka näyttävät haavoittuvuutensa ja sotkuisen puolen tarinastaan. Kaipaa epätäydellisyyttä ja selviytymistarinoita oman kasvunsa tueksi.

Elämä on sotkuista ja se on ihan ok

On vapauttavaa luopua siitä illuusiosta, että elämä olisi portaikko, joita kavutaan johdonmukaisesti ylöspäin ja horjahtaminen askelmalta olisi epäonnistuminen. Elämä on ennemminkin kirja, jonka jokainen aukeama paljastaa uuden sarjan tapahtumia ja sattumuksia. Kaikki yhtä tärkeitä kokonaisuuden kannalta. Jokainen sotku ja juonenkäänne sisältää merkityksen, joka ehkä avautuu kokijalleen vasta myöhemmässä luvussa.

Ollaan toisillemme aitoja tarinoita elämästä, ehjiä ja rikkinäisiä. Kerätään omista ojanpohjistamme luonnonkukkasia ja kannetaan niitä ylpeästi.

❤ Inkeri