PIENENÄ HALUSIN OLLA PEPPI

Minulla oli pienenä unelma. Halusin olla Peppi Pitkätossu. Reipas, rohkea ja voimakas. Hassu ja kaikkien kaveri. Ja ennen kaikkea – halusin yhtä upeat letit.

Etenin systemaattisesti kohti unelmaani. Ensin katsoin kaikki Peppi-elokuvat ja opettelin laulut ulkoa. Huoneen seinät vuorattiin inspiroivilla julisteilla Pepistä. Sitten hankin itselleni asianmukaiset vaatteet. Mummo ompeli essun värikkäillä taskuilla, vanhemmat ostivat synttärilahjaksi Pepin peruukin. Kaapista kaivettiin pitkävartiset sukat ja äiti taiteili vielä halutessani pisamat naamaan. Papan käsistä valmistui joulupakettiin keppihevonen ja pehmoapinakin hommattiin, jotta elämä Peppinä voisi käydä täysillä toteen.

_DSC0304 (2)
Kuva: Mattia Sirressi

Kun kaikki tarvittava oli hankittu, ei muuta kuin toteuttamaan suurta unelmaa. Olin Peppi. Oltiin sitten lasten naamiaiskutsuilla tai ihan tavallisena maanantaina ruokakaupassa, peruukki pysyi päässä. Kotikatua pitkin viiletettiin keppihevosella ja Peppi-lauluja rallatettiin niin tarmokkaasti, että ne kaikuvat varmaan perheeni (ja muutaman muunkin sukulaisen, ystävän ja ohikulkijan) korvissa lopun ikää.

Oli unelmasi sitten oranssi päähine ja pitkät tossut tai mitä tahansa, ei se ole sen vakavampaa.

Onneksi sain tehdä niin. Olla sitä, mikä tuntui tärkeältä sillä hetkellä, miettimättä, miltä se muiden silmissä näyttää. Innostua täysillä ja sitten siirtyä eteenpäin seuraaviin unelmiin. On jopa liikuttavaa miettiä, miten tosissaan koko lähipiirini tuki hupsun visioni toteutumista. Vanhemmat eivät käskeneet piilottamaan peruukkia nurkkaan ja olemaan niin kuin muut, vaan kävelivät käsi kädessä kaupungilla Pepin kanssa. (Voi tosin olla, että parin virallisemman tilaisuuden kohdalla on jouduttu tyytymään omista hiuksista tehtyihin letteihin.) Toiset lapset varsinkaan eivät torjuneet innostustani, totesivat ehkä neutraalisti mielessään, että “ai niin, toi on ton juttu”.

Niin sen pitäisi mennä aikuisenakin. Kun tietää unelmansa, ei muuta kuin hankkimaan siihen tarvittava tieto, taito ja tarvikkeet, syli avoinna myös muiden osaavalle avulle. Sitten vaan unelmaperuukki päässä kylille onnellisena näyttämään muillekin, että tämä on minulle tärkeä juttu nyt. Oli unelmasi sitten oranssi päähine ja pitkät tossut tai mitä tahansa, ei se ole sen vakavampaa. Voin kokemuksesta sen vahvistaa. Sain korkeintaan hyväntahtoisia hymyjä osakseni ollessani Peppi. Ja mikä tärkeintä, yhden unelman täytettyä.

❤ Inkeri

Peppi1 (2).jpg

LEMPEITÄ TAVOITTEITA

Vuosi 2017 oli suuri oppimisen ja sisäisen muutoksen vuosi. Hidastin vauhtia 90 % ja sain mahdollisuuden pysähtyä itseni äärelle. Tänä vuonna uskon muutosten alkavan näkyä yhä enemmän myös ulkoisessa elämässä, valinnoissa ja asenteessa. Toivon lisää oppimista konkreettisemmassa muodossa, tekemisen kautta.

Yksi suuria muutoksia viime vuoden vaihteesta tämänvuotiseen on ollut se, etten tällä kertaa päätynyt tekemään itselleni mitään vuoden mittaista to do -listaa. Vuosi sitten rakettien paukkeessa mieleni oli täynnä lupauksia ja tehtävälistoja tulevalle vuodelle. “Nämä täytyy tapahtua tai muuten en ole tyytyväinen itseeni ja elämääni.”

tavoite123

No, elämä päätti rytinällä näyttää, että ei tämä näin mene. Minut pysäytettiin loppuunpalamisen myötä aloilleni ja suuret suunnitelmani kariutuivat jo ennen helmikuuta. Jälkiviisaana voin huomata ongelmaksi sen, että tavoitteeni olivat itselleni luomia velvoitteita sen sijaan, että ne olisivat jotain, mitä rakkaudella ja innolla olisin valmis vastaanottamaan elämääni.

Tänä vuonna tavoitteeni ovat erilaisia. On suunnitelmia ja suuntaviivoja, mitä haluaisin tehdä sekä unelmia, joiden toteutumiseen olisin valmiimpi kuin aiemmin. Huomaan kuitenkin oloni olevan tulevaisuuden suhteen avoimempi kuin ennen. Tiedän, etteivät asiat tule niin kuin odotan niiden tulevan, ne tulevat niin kuin niiden on tarkoitus tulla ja niin kuin olen valmis ne tällä hetkellä vastaanottamaan. Tavoitteeni ovat siis muotoa “Olisi ihanaa, jos tämä tapahtuisi, mutta jos ei, niin jotain  vielä parempaa tulee tilalle”. Niinhän kävi viime vuonnakin. Tehtävälistalta en päässyt yliviivaamaan kuin pari hassua kohtaa, mutta tilalle tuli runsaasti lisää itsetuntemusta ja ymmärrystä elämästä.

tavoite2.JPG

Ainoa asia, mitä tänä vuonna täytyy tehdä, on säilyttää luottamus.

Jos viime vuosi oli oppimisen vuosi, uskon tämän vuoden olevan oppieni testaamisen (ja lisäoppien) vuosi. Mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Lempeiden tavoitteiden vuotta 2018!

Millaisia tavoitteita te olette asettaneet? Millaisia kokemuksia tavoitteiden asettamisesta on aikaisemmilta vuosilta? 

❤ Inkeri