UUSIN KENGIN KOHTI UUSIA KUVIOITA

Kiirettä on pitänyt Suomeen asettuessa ja ensi vuoden ohjelman suunnittelussa, mutta vihdoin alkaa kuviot hahmottua selkeämmin. Reilun vuoden ajan kestänyt henkinen myllerrys ja kova vastatuuli on valmistanut pientä ihmistä uudelle elämänvaiheelle, joka alkaa tumman sekamelskan sijaan näyttää jo aika innostavalta ja oman väriseltä. Uskon, että myllerrystä ja kasvukipuja riittää vielä ensi vuoden puolellekin, mutta toivottavasti hieman lempeämmällä otteella.

IMG_4975 (2).JPG

Myös blogin kanssa on hiukan uusia ideoita ja postaustahti saattaa muutosprosessin aikana olla verkkaampi kuin tähän asti, mutta ei syytä hyperventiloida, sillä täällä ollaan ruudun takana edelleen tallessa ja luonnostelemassa uusia tekstejä. Uudistukset tulevat näkymään esimerkiksi kuvien parempana laatuna (käytännössä siis kameran hankinta edessä) sekä aihepiirin rajauksena. Blogi on nimittäin ilokseni huomattu myös eri yhteistyötahoilla ja se on saanut pohtimaan blogin sisältöä ja tarkoitusta uudelleen. Erityisesti sitä, millaiset tekstit inspiroivat itseäni eniten ja mitkä tuntuvat väkisin vääntämiseltä. Haluan jatkossakin pitää blogin inspiraation lähteenä, enkä puurtaa postauksia naama rutussa. Joulutauko tulee siis hyvään saumaan ja tammikuussa palataan asiaan uusin, levännein silmin.

*Postaus sisältää kaupallisen yhteistyön

IMG_4951 (2).JPG

Hyvin vertauskuvallisesti sain myös uudet kengät uuteen elämänvaiheeseen. Puhtaan valkoiset (tosin hiukan riskivalinta näin rapakeleillä, kuten kuva paljastaa) ja kevyet askeltaa. Sormet ristiin, että tämä on jokin enne tulevalle vuodelle. Vähintäänkin enne sille, että jalat voi mukavasti ja arkityyli saa piristystä! Jos uuden vuoden lupauksesi sisältää parempaa hyvinvointia, niin käy ihmeessä tsekkaamassa terveellisen tyylikkäät tennarit ja työsandaalit Color4Care-sivustolta. (Tai ota tästä vaikka viime hetken joululahjavinkki.)

Itselleni yksi vuoden tärkeimmistä läksyistä on ollut laittaa itseni, oma terveys, haaveet ja hyvinvointi etusijalle. Katsoa niitä pintaa syvemmältä ja koittaa hyväksyä ne sellaisina kuin ne ovat. Niin ruusuiselta kun se näin lausahdettuna kuulostaakin, niin toteutus on ollut kaikkea muuta kuin hempeää ja kaunista. Silti lupaan ensi vuodenkin omistaa näille arvoille, sillä vaikka prosessi on hidasta ja keskeneräisyys joskus vaikea sietää, koko ajan mennään parempaan suuntaan ja lopputulos on varmasti sen kaiken rämpimisen arvoinen.

IMG_4979 (3)

Ennen kuin siirryn täysin lomamoodiin ja sohvan perukoille mussuttamaan joulusuklaita, taputan itseäni selälle, että kaiken tämän vuoden hullunmyllyn ja takaiskujen jälkeen osaan olla kiitollinen kaikista muutoksista, joita ne on tuoneet mukanaan.

Viettäkää ihanaihanaihana joulu ja taianomainen, unelmia pursuileva uusi vuosi!

❤ Inkeri

LAST NIGHT(S) IN SWEDEN

Huomenna alkaa virallisesti viimeinen viikko Uppsalassa. Ensi viikonloppuna olen jo pikkujoulutunnelmissa Turun kavereiden kanssa, hassua hassua hassua.

Viimeksi kirjoitin vaihtokuulumisia, kun oli vielä puolet jäljellä – mitä tässä välissä on tapahtunut?

lastnightinsweden1.jpg

Ystävät ovat lähentyneet. Haaveilemani Oslon reissu toteutui. Spontaani laulukeikka ukulelen kanssa. Lisää musiikkia. Juhlia. Joulumarkkinoita. Kalliita lounaita, halpaa viiniä. Puhelimenmuistin täydeltä huonolaatuisia, mutta tunnelataukseltaan täydellisiä kuvia. Ihanaa, tavallista Uppsalan arkea.

Päiviin on mahtunut myös paljon käytännön järjestelyjä, viimeisten kouluhommien työstämistä, seuraavan elämänvaiheen suunnittelua. Ja sen ihmettelyä, miten paljon kasvamista, uusia ajatuksia, tunteita ja muutosta näihin muutamiin kuukausiin on mahtunut. Muutama haikea kyynelkin on vierähtänyt.

Viimeiset viikot ovat olleet jotenkin erityisen intensiivisiä ja vauhdilla ohikiitäviä, mutta se oli oikeastaan odotettavissakin, että loppupuolisko vilahtaa silmissä puolet nopeammin kuin alkupuolisko. Jotenkin sitä on myös arvostanut kaikkia pieniä arkisia asioita eri tavalla, kun tietää, että kohta ne ovat takanapäin.

lastnightinsweden2.jpg

Oslon paluujunassa, reissulle kaiken antaineina, istuimme ystäväni kanssa uppoutuneina omiin ajatuksiimme. Rikoin hartaan hiljaisuuden kysymällä, olenkohan ottanut kaiken irti tästä syksystä, olenko tehnyt tarpeeksi asioita. Opinnot ovat olleet kevyitä, kiire on loistanut poissaolollaan. Yleensä se tarkoittaa suorittajaluonteelle, että mitään järkevää ei ole tullut tehtyä. Aikamme kävimme läpi kaikkea sitä, mitä olen tehnyt ja kokenut ja ennen kaikkea sitä, miten tänä syksynä olen saanut vihdoin kaipaamaani aikaa hidastaa ja olla itseni kanssa. Totesin, että oikeastaan siinä on kaikki, mitä tältä vaihdolta odotin ja enemmän.

Olo on haikea siitä, että tämä elämänvaihe on kohta muisto vain, mutta samaan aikaan onnellinen siitä, että tämä kokemus on ja pysyy minussa. Ja nämä ihmiset. 

❤ Inkeri