MIKSI VALITSISIMME VÄHEMMÄN?

Tulen koko ajan tietoisemmaksi siitä, miten paljon elämme sääntöjen ja normien määritteleminä sen sijaan, ette määrittelisimme itse, mitä olemme. Jatkuvasti huomaan ympärilläni, miten vahvasti valintoja ohjaavat järkevyyssyyt (joista puhuin aiemmin täällä) tai ulkopuolinen paine ja miten helposti oma tunteemme valintoja kohtaan sivuutetaan. Päättäessämme, mitä asioita otamme elämäämme ja mitä jätämme kokeilematta, on usein kaksi vaihtoehtoa tiskillä: se, mitä meidän odotetaan/on opetettu/toivotaan/vaaditaan tekevän ja se, mitä todella haluamme tehdä.

On usein helpompaa valita ensimmäinen. Vaikka se ei tuntuisi ajatuksena niin hyvältä, niin ainakin se on riskitöntä ja hyväksyttävää muiden silmissä. Emme ota silloin vastuuta omasta elämästämme, omasta onnestamme, vaan teemme niin kuin muutkin tekevät. Elämä on silloin ihan ok, mutta ei varsinaisesti toiveiden täyttymys. Lykkäämme unelmiamme tai unohdamme ne, koska on hyväksyttävämpää pitää itsensä kiireisenä kelpotyössä tai opiskeluissa, olla hyödyllinen muille kuin heittäytyä tyhjän päälle kuuntelemaan, miten oikeasti voin ja mikä minulle olisi parhaaksi. Pidämme itsekkyyttä paheena, vaikka oikeasti meillä olisi paljon enemmän annettavaa maailmalle silloin, kun huolehtisimme ensin itsestämme. Pidämme fiksumpana sitä, joka elää elämäänsä noudattaen perusteellisesti harkittua suunnitelmaa, kuin sitä, joka tuulispäänä muuttaa elämänsä kulkua tunnepohjalta. Miksi?

wp-image--372223644.

Koska toisin toimiminen herättää ympärillä kateutta ja epätoivoa, “Miksen itse voi toimia noin? Miksi minun täytyy puurtaa, kun toinen nauttii elämästään?”. Itsensä kuuntelemisesta syyllistetään ja sitä kyseenalaistetaan, koska se tarkoittaa usein pysähtymistä yhteiskunnan pikajunan kyydissä kiitämisen sijaan. Negatiiviset reaktiot ovat kuitenkin merkki siitä, ettei toisin valitsemisen takana olevaa arvoa osata nähdä (=kun laittaa itsensä etusijalle, laittaa myös muut etusijalle) tai se on jotain, mitä itsekin haluaisi, muttei uskalla tehdä. Tai siitä, että olemme oppineet luokittelemaan toiset valinnat paremmiksi tai huonommiksi kuin toiset. Kun unohdamme keinotekoiset määritelmät siitä, mitä kenenkin tässä maailmassa olisi oltava, katoaa samalla myös määritelmä “hyvästä tai huonosta” valinnasta. Mikä tahansa valinta on yhtä hyvä, silloin kun se on tehty aidosta halusta.

Vaatii siis paljon rohkeutta hypätä pikajunan kyydistä ja alkaa kulkea omin jaloin. Samalla se avaa kuitenkin aivan uuden perspektiivin – minähän voin mennä minne haluan ja jokainen suunta on avoin (eikä sääntöjä ole!). Olen itse ollut junamatkustaja lähes koko elämäni. Luulen, että matka alkoi jossain päiväkodin ja koulun aloittamisen tienoilla, kun korviin alettiin systemaattisesti tuputtaa elämän realititeetteja ja “lapselliset” unelmat siitä, millaista elämä voisi olla, alkoivat jäädä taka-alalle. Vuosien varrella keräsin rinkkani täyteen uskomuksia siitä, mitä minun kuuluisi olla ja mitä en missään nimessä voi olla. Niiden syvään juurtuneiden uskomusten kanssa sitten olen tehnyt matkaa ihmetellen, miten tarvon sata lasissa koko ajan, mutta silti tuntuu, etten liiku mihinkään.

wp-image--1095504890.

Vasta hiljattain olen ymmärtänyt, että olen milloin tahansa vapaa ottamaan jalat alleni ja tarttumaan maailman loputtomiin mahdollisuuksiin sen sijaan, että olisin ulkoa asetettujen odotusten rajoittama. Saan olla sitä, mitä haluan, heittää rinkkani ojanpientareelle ja hyppiä kevyin askelin aina siihen suuntaan, mikä tuntuu innostavimmalta ja omimmalta. En tarvitse pitkälle laadittua käsikirjoitusta elämälleni, vaan voin joka hetki valita parhaalta tuntuvan vaihtoehdon ja elää sillä tavalla koko ajan itselleni parasta elämää. Ja olen ainoa ihminen, joka tietää, mitä se omalla kohdallani on.

Elämä on paljon antoisampaa, kun sitä ei kutista mihinkään raameihin. Universumi ja sen loputtomat mahdollisuudet ovat täällä sitä varten, että tarttuisimme niihin, jotka saa meidän elinvoimamme maksimiin. Ja tartumme niihin helpommin silloin, kun emme ole ennalta päättäneet, miten elämämme täytyisi mennä. Universumi myös ohjaa meitä ja antaa selviä merkkejä oikeasta suunnasta, kun luotamme ja annamme itsellemme luvan kuunnella sitä. Kenenkään ei ole tarkoitettu elää ihan ok elämää, vaan täyttä unelmaelämää. Miksi siis valitsisimme vähemmän?

❤ Inkeri

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s