KOMMUNIKAATIOKATKOKSIA

Heräsin juuri päiväunilta kello 18.20. Se ei ole ollut mitenkään tavanomaisesta poikkeavaa viime päivinä ja yöunetkin ovat helposti 12 tunnin mittaiset. Luulen, että nyt aletaan olla siinä pisteessä, kun suurin alkuhuuma on laantumassa, aivot alkaa  tottua uuteen elämäntilanteeseen ja “hellittää” jatkuvasta skarppaamisesta. Ja varmasti myös prosessoida vimmatusti kaikkea tähän asti opittua. Ehkä suuri unentarve on samaa kuin pikkulapsilla, jotka opettelevat puhumaan ja oppivat joka päivä valtavan määrän uutta ympäristöstään. Välillä tekisi mieli viettää pari päivää vain tutuissa maisemissa, puhua suomea ja tavata vain ennestään tuttuja naamoja, jotta aivot ehtisi palautua hetkeksi. Toisaalta on innostavaa, miten koko ajan se “tuttu piiri” laajenee ja kommunikointikin sujuu päivä päivältä luontevammin.

kommunikaatio2.jpg

Kommunikointi onkin aihe, josta haluan avautua hieman enemmän. Tähän asti olen puhunut enemmän englantia kuin ruotsia, sillä monet vaihto-opiskelijat eivät puhu ruotsia lainkaan. Kuitenkin asiointitilanteet hoidan pääasiassa ruotsiksi, kämppisten kanssa kommunikoimme ruotsiksi ja parin vaihtarikaverin kanssa myös puhumme ruotsia treenin vuoksi. Ensi viikolla minulla alkaa ensimmäinen ruotsinkielinen logopedian kurssi.

Olen ollut pääasiassa tyytyväinen kielitaitooni, eikä mitään hillitöntä kriisiä ole aiheutunut sen suhteen. Kuitenkin kahden vieraan kielen välillä vaihtelu on välillä uuvuttavaa. Kun toinen sujuu, toinen unohtuu. Jos on koko päivän keskustellut vain englanniksi ja yhtäkkiä kämppis puhkeaa kyselemään päivän kuulumisia ruotsiksi, pää lyö täysin tyhjää ja yksinkertaisimmatkin sanat ovat tipotiessään. Tai kun kerrankin on päässyt hyvään flowhun ruotsinkielellä, päädynkin viettämään iltaa vaihtarien kanssa, jolloin englaninkielinen keskustelu ei olekaan enää yhtään niin sujuvaa kuin edellispäivänä. Välillä kieli vaihtuu lauseiden sisällä edestakaisin (lähinnä ruotsinkieltä joutuu täydentämään englannilla). Välillä ei tiedä, kumpaa puhuisi ja tuloksena on täysi blokki.

kommunikaatiokatkoksia

Uusiin ihmisiin tutustuessa haluaisi tietysti pystyä ilmaisemaan itseään mahdollisimman monipuolisesti ja luontevasti, antaa hyvän vaikutelman ja olla oma itsensä. Kuitenkin ilmaisu on luonnollisesti suppeampaa vierasta kieltä puhuessa ja välillä tuntuu, että koko persoonallisuus on rajoittuneempi eri kielillä. Kampaajalla istuessani olisin halunnut ylistää uutta tukkaani mahtipontisilla kiitollisuuden ilmauksilla, mutta ainoa, mitä sillä hetkellä tuli mieleen oli “Jag tycker om det jättemycket”. Päädyin toistelemaan siis samaa fraasia muutamaan otteeseen, jotta tyytyväisyyteni tulisi varmasti selväksi. Tällaisissa tilanteissa sen lisäksi, että oma ilmaisu jää yksipuoliseksi, tuntee välillä olevansa natiivin silmissä melko yksinkertainen myös persoonana.

On siis välillä melkoinen haaste luoda uusia suhteita ja antaa itsestään vakuuttava kuva vieraalla kielellä, mutta onneksi monet täällä ovat samassa tilanteessa ja nekin, jotka eivät ole, useimmiten ymmärtävät hitaan kommunikoinnin johtuvan kielimuurista, eikä vähä-älyisyydestä. Olen siitä huolimatta onnistunut aiheuttamaan liudan kiusallisia tilanteita vastaamalla pontevasti täysin eri asiaan, mitä kysyttiin (ja tajuamalla virheeni vasta kauan tilanteen mentyä ohi) tai nyökyttelemällä ymmärtävinäni kommenttiin, jonka myöhemmin tajuan olleen kysymys, johon minulta odotetaan jotakin kattavampaa vastausta. Oh well.

Ajoittain on siis turhauttavaa, kun ei voi sanoa, mitä haluaisi, vaan pitää tyytyä siihen, mitä osaa. Ja on myös turhauttavaa tuntea itsensä pölvästiksi, joka ei pysy tilanteen tasalla tai antaa täysin erilainen vaikutelma omasta persoonallisuudestaan kuin mitä se äidinkielellä olisi. Sosialisointi on aivan eri tavalla uuvuttavaa, kun kommunikointi vaatii skarppaamista ollakseen sujuvaa. Päivien päätteeksi sujuva suomikin tuntuu välillä haasteelta, kun aivot ovat aamusta iltaan olleet englanti/ruotsi -asetuksella.

Tästä kaikesta vuodatuksesta huolimatta voin kuitenkin olla helpottunut siitä, että pääasiassa onnistumisen kokemuksia on ollut enemmän kuin kömmähdyksiä, joten kieli ei ole aiheuttanut väsymystä ja asiaankuuluvaa takkuilua vakavampaa ongelmaa (koputan puuta vielä, kun luennot eivät ole alkaneet). Olen myös koko ajan ollut luottavainen sen suhteen, että sitkeästi kieltä käyttämällä puhuminen ja ymmärtäminen käy yhä vaivattomammaksi.

wp-image--861577022.

Olen onnekas myös siinä mielessä, että minulla on yksi englantia äidinkielenään puhuva kämppis ja kolme ruotsalaista, joten saan hyvää treeniä ja palautetta molemmista. On jotenkin erityisen motivoivaa kuulla natiivilta, että kielitaitoni on parantunut. Ja toisaalta väärinymmärryksiä tai kommunikaatiokatkoksia ei synny niin helposti, kun edes toinen puhuu äidinkieltään. Mielenkiinnolla odotan, miten kielitaitoni muuttuu seuraavien kuukausien aikana. Ajatus sujuvasta ruotsinkielestä on ainakin niin kiehtova, että motivaation puutteesta ei tule oppiminen olemaan kiinni!

❤ Inkeri

Kuvat ovat satunnaisia otoksia viime lauantain Tukholman reissulta. 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s