“ANTEEKSI, MUTTA ET VAIKUTA KOVIN ERITYISHERKÄLTÄ”

Aiemmat erityisherkkyyspostaukset ovat herättäneet sekä samaistumiskokemuksia että hämmennystä (voit palata niihin täältä ja täältä). Molemmat reaktiot ovat innostaneet pohtimaan aihetta yhä enemmän ja erityisesti viimeisin keskusteluni antoi uutta näkökulmaa. Olin lounaalla tuttavani kanssa, joka oli lukenut blogiani. Yhtäkkiä kesken jonkun satunnaisen keskustelunaiheen hän totesi mietteliään oloisena, että “Anteeksi, ei pahalla, mutta sä et kyllä vaikuta mitenkään kovin erityisherkältä”. Hämmennyin kommentista, joka ilmaantui niin yllättäen nenän eteeni, mutta sain kuitenkin kysyttyä, mikä tähän vaikutelmaan oli johtanut.  Vastaus oli “olet jotenkin niin rennon oloinen”.

Tajusin, että aiemmat tekstini eivät käsittele lainkaan sitä, miten erityisherkkyys jokapäiväisessä elämässä näkyy (tai ei näy) ja oli yllättävän vaikea yhtäkkiä selventää sitä lounaspöydässä. Jäin kuitenkin pohtimaan asiaa ja inspiroiduin kirjoittamaan, sillä selvästi käsite on vielä hieman epäselvä ja harhaanjohtava. Edelliset herkkyyspostaukseni voivat ehkä antaa vaikutelman, että erityisherkkyyspiirteet olisivat koko ajan läsnä ja erottuisivat jokaiselle vastaantulijalle. Näin ei tietenkään ole, harvoin muutenkaan ilmennämme kaikkia luonteenpiirteitämme kaikkialla.

hsp4

Ensinnäkin, ylläolevaan keskusteluun viitaten, “rentous” tai se, että tulee helposti toimeen ihmisten kanssa ei poissulje erityisherkkyyttä tai toisinpäin. Erityisherkkä voi olla hyvinkin avoin ja helposti lähestyttävä. Erityisherkät eivät ole käytökseltään useinkaan kovin näkyvästi herkkiä, eivät (todennäköisesti) räjäytä tunnepankkiaan keskellä kävelykatua, eivät puhu pelkkiä syntyjä syviä tai säpsähtele silminnähden jokaista ääntä ja valoa. Erityisherkkä on ihan tavallinen tallaaja, kykenee sosialisointiin aivan kuten muutkin ja on usein vielä hyvin lahjakas siinä.  Herkkyys ylipäätään on haavoittuvampaa aluetta ihan jokaisessa ihmisessä, eikä sitä nosteta pöydälle kovin helposti arkisissa tilanteissa. Erityisherkkä ei todennäköisesti tuo herkkyyttään esille sen helpommin kuin muutkaan, mutta oma sisäinen kokemusmaailma voi ulkoisesta tyyneydestä huolimatta olla hyvin voimakasta ja kuormittavaakin.

Erityisherkkyyspiirteet voivat olla huomiota herättävämpiä lapsena, kun sosiaaliset normit, tunteiden hallinta ja selviytymiskeinot ovat vielä kehitysvaiheessa. Aikuisena nämä on kuitenkin yleensä opittu hallitsemaan kantapään kautta ‒ joskus niinkin hyvin, että herkkyys osataan sulkea täysin pois päivänvalosta. Erityisherkän voi olla itsekin vaikea tunnistaa herkkyyttään, jos lapsesta asti on omaksuttu, että voimakas reagointi  ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää.

On siis toisaalta ymmärrettävää, että erityisherkkyyttä on vaikea havaita ulkopuolelta satunnaisissa kohtaamisissa. Huomaan kuitenkin sosiaalisissa tilanteissa esiintyvän kaksi tiettyä kaavaa, jotka muistuttavat itseäni herkkyydestäni silloinkin, kun sitä ei ole sopivinta tuoda esille. Nämä esimerkit ehkä selventävät sitä, että erityisherkkyys ei ole ihmistä kokonaisvaltaisesti määrittelevä ominaisuus, vaan sillä on hermostollinen tausta ja siksi esimerkiksi vireys, ärsykkeiden vastaanotto ja tunteet voidaan kokea eri tavalla kuin vähemmän herkkä ne kokee.

hsp8

Rakastan olla ihmisten seurassa ja sosiaalinen, saan siitä todella paljon elämäniloa. Usein minulla on tapana olla hyvinkin intensiivisesti läsnä ihmisten seurassa ja joskus vien intensiivisyyden niin pitkälle, että kulutan energiani sadasta nollaan parissa hetkessä. Putoan silloin helposti kärryiltä keskusteluissa, vajoan johonkin oman kuplani sisään ja yritän sieltä käsin vaikuttaa skarpilta, vaikka mieli on jossain kaukana tilanteen tasalta. Keskittyminen on hajanaista ja huomio kiinnittyy kaikkeen epäolennaiseen ryppyisestä paidankauluksesta vinossa roikkuvaan seinätauluun. Kaipaan yleensä tässä kohtaa yksinäisyyteen sulattelemaan kaikkea prosessoimaani siksi aikaa, että olen taas saanut vireyteni tasattua. Tarve olla omiin oloihin vetäytyneenä kestää joskus tunteja, joskus päiviä. Tämä on siis ensimmäinen kaava.

Toinen kaava näyttäytyy niin, että kuormittuessani kierrokseni lähtevät kuumenemaan kahta kauheammin ja huomaan yhtäkkiä olevani estottomasti räpättävä huomion keskipiste, joka ei enää ymmärrä lopettaa ajoissa. Näin tapahtuu erityisesti uusien tuttavuuksien kanssa (mikä on sääli ensivaikutelman kannalta) tai tilanteissa, joissa on enemmän kuin kaksi tai kolme ihmistä yhtä aikaa. Kaikki on hysteerisen hauskaa, puheenaihetta riittää vaikka hiuskarvasta ja vielä kotonakin naurattaa omat (joskus kaverinkin) letkautukset. Tällöinkin usein paras vaihtoehto on olla hetki ihan keskenänsä, kunnes kierrokset ovat rauhoittuneet.

On toki on paljon tilanteita, joissa olo on täysin normaali ja tasainen, eikä kumpikaan näistä vaihtoehdoista toteudu. Erityisherkkäkään ei aina ja jatkuvasti reagoi niin erityisesti, vaikka onkin alttiimpi tällaisille tapauksille.

hsp3

Miksi uupuminen tai ylikierrokset pääsevät niin helposti yllättämään, vaikka tilanne olisi hyvin arkinen (puhumattakaan uusista ja jännittävistä tilanteista)? Ensinnäkin, erityisherkän ärsykkeiden vastaanottaminen on usein hyvin rajatonta ja kaikki ympärillä tapahtuva otetaan vastaan melko lailla suodattamatta. Ärsykkeiden tulva voi siis olla megalomaaninen esimerkiksi juhlissa, joissa on paljon ihmisiä, musiikkia, meininkiä ja menoa. Tai vaikka ihan meluisassa ruokalassa tai hektisessä työpaikassa. Lisäksi eri ihmisten tapaaminen herättää erilaisia tunnereaktioita ja kun ihmisiä on tarpeeksi paljon, tunteiden kirjo on yksi myllertävä sekamelska, josta ei tiedä, mihin sen purkaisi. Ulospäin vaikutelma saattaa kuitenkin olla ensimmäisen kaavan kohdalla väsynyt tai epäkiinnostunut, toisen kohdalla yli-innokas ja  ehkä huomionhakuinen. Ei siis välttämättä tule mieleen juuri erityisherkkyys.

Joskus kuormittumista ei huomaa lainkaan itse tilanteessa, mutta kotiin päästyä iskee vireyden romahdus tai toisaalta tarve purkaa kaikki ylivireys johonkin hyperaktiiviseen toimintaan. Itselläni näin käy esimerkiksi töihin tai opiskeluun liittyvissä sosiaalisissa kohtaamisissa, joissa on osattava toimia rauhassa ja keskittyneesti. Opiskeluun liittyvissä asiakastilanteissa olen saanut paljon kommenttia rauhallisesta olemuksestani, vaikka oma oloni on ollut tilanteessa, tai viimeistään tilanteen jälkeen, täysin päinvastainen.

hsp10

Erityisherkkyys tuleekin ulkopuolisille ehkä useammin selväksi kotioloissa kuin ihmisten ilmoilla. Omalla kohdallani ainakin tiedän, että perheeni ja läheisimmät ystäväni tunnistavat tasan herkkyyteni, mutta opiskelukaverit tai satunnaiset tuttavat eivät todennäköisesti heti liittäisi piirrettä minuun. En ole itse myöskään koskaan tunnistanut erityisherkkyyttä kenessäkään puolitutussa, mutta läheisempien ihmisten joukosta kyllä.

Erityisherkkyys ei siis ole jotain normaalista poikkeavaa siinä, ettei sen ilmenemiseen voisi  vaikuttaa tilannetekijöillä tai omalla käytöksellään. Ja kuten ensimmäisessä herkkyyspostauksessa korostin, kyseessä ei ole mikään häiriö. Esimerkiksi edellä mainittuja vireyden heittelyjä voi hyvinkin oppia omalla käytöksellään säätelemään. Seuraukset ovat paljon lievempiä silloin, kun muistan kiinnittää huomiota siihen, mihin keskityn ja kulutan energiaani vilkkaissa ympäristöissä.

Erityisherkkä on siis paljon muutakin kuin vain herkkä, vaikka monet piirteet tai käyttäytymistavat yhdistävätkin erityisherkkiä keskenään. Erityisherkän luonteenpiirteisiin ja olemukseen voi silti sisältyä kaikkea sitä, mitä vähemmän herkänkin ominaisuuksiin. Siksi on mahdotonta ulkoisen olemuksen perusteella osoittaa sormella, kuka on erityisherkkä ja kuka ei ‒ ei ole mitään tiettyä stereotypiaa siitä, millainen ihminen on erityisherkkä. Se on vähän sama kuin yrittäisi muodostaa stereotypian ihmisistä, joilla on tarkka näkö. Näen itse erityisherkkyyden ennemmin tapana kokea ja käsitellä asioita.

hsp7

Palatakseni vielä aiheesta käymiini keskusteluihin, yksi on erityisesti jäänyt positiivisena mieleen. Olin ollut harjoitteluuni liittyvässä palaverissa, jossa oli paljon uusia ihmisiä ja vaikeitakin, tunteita herättäviä aiheita käsiteltävänä. Olin suoriutunut tilanteesta rauhallisesti, mutta palaverin jälkeen huomasin olevani aivan levoton ja vaahtosin vielä tuntien kuluttua kollegalleni, miten joku sanoi sitä ja minä sanoin tätä ja yhdellä oli erikoinen kampaus ja kaikki oli niin wau. Jossain vaiheessa oma hihkumiseni alkoi jo hävettää, ja totesin, että nyt on taas kierrokset korkealla ja pitäisi osata rauhoittua. Selittelin, että aina käy näin.

Kollegani totesi, että “toisaalta se juuri tekee sinusta niin helposti lähestyttävän”. Mikä ihana kommentti. Ja niinhän se on. Herkkyys on inhimillisyyttä ja inhimillisyys on aina helposti lähestyttävää. Vaikka kaikissa tilanteissa ei ole sopivaa räiskyä ympäriinsä tai vetäytyä syvälle kuoreensa, useimmiten herkkyyden näyttäminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin sen piilottaminen muilta. On tervettä olla välillä vapaasti niin herkkä kuin on. Saada vaikuttaa juuri niin herkältä kuin hyvältä tuntuu.

❤ Inkeri

MUISTUTUKSENA, ALOE VERA -TUOTTEIDEN ARVONTAAN EHTII VIELÄKIN OSALLISTUA TÄÄLLÄ

 

 

8 thoughts on ““ANTEEKSI, MUTTA ET VAIKUTA KOVIN ERITYISHERKÄLTÄ”

  1. Tunnistan tästä niin paljon myös itteeni!! Mulla tapahtuu tosi usein tietynlainen “lamaantuminen” kaikkien ärsykkeiden määrästä ja siks vaikutan joskus epäkiinnostuneelta tai tylsistyneeltä. Tai etten osaa vilkkaassa ympäristössä keskittyä olennaiseen vaan kiinnittää huomion jokaikiseen ympärillä tapahtuvaan asiaan ja siks vaikuttaa ettei mua kiinnosta. Toi loppu oli ihana ja antoi kans ajattelemisen aihetta! Usein yrittää piilottaa tollaisen tunteiden räiskynnän ja vaan vetäytyä. Ihana ku kirjotat tämmöstä blogia 😘

    Like

  2. Oli ihana lukea tätä tekstiä, ja löysin myös paljon samaistumisen tunnetta ja tämä herätti myös miettimään taas enemmän omalla kohdallani, mitkä voisivat olla jonkinlaisia kaavojani ja mitä kautta voisin säädellä niitä.
    Se, mitä en itse ole aiemmin osannut yhdistää erityisherkkyyteeni (se on vielä aika uusi käsite minulle) on se, miten se voi juurikin tulla esiin myös rauhallisuutena. Monesti ystäväni ovat kuvailleet minua juuri rauhallisena, ja olen ollut ihan ihmeissäni, sillä omassa päässäni meno on ollut välillä liiankin hurjaa. Kiitos ajatuksistasi!

    Like

    1. Kiitos kommentistasi! Hienoa, jos tekstini on saanut uusia ajatuksia nousemaan omaan herkkyyteesi liittyen. On varmasti paljon sellaista (omallakin kohdalla), mitä ei heti yhdistäisi nimenomaan erityisherkkyyteen! Ja niin mielenkiintoista oivaltaa niitä. 😊

      Like

  3. Ihan mielenkiintoista pohdintaa mutta pakko kyllä kysyä: onko sinulla mitään tieteellistä lähdettä näille kirjoituksillesi vai onko teksti täysin omaa päättelyäsi? Tarkoitatko nyt erityisherkkyydellä aistiyliherkkyyttä vai jonkinlaista tunne-elämän epävakautta, joka lähenee persoonallisuushäiriötä?

    Itseäni häiritsee erityisherkkä-termissä se, että sille ei ole mitään yksiselitteistä määritelmää. Miten erityisherkkä esimerkiksi eroaa yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä tai pakko-oireisesta persoonallisuushäiriöstä? Minkä ehtojen on vähintään täytyttävä, jotta henkilö voidaan todeta erityisherkäksi (ja mitä ne ehdot ovat)? Psykologiakin on tiede, jota opetetaan yliopistossa ja jossa pelkät omat pohdinnat voivat joskus osua melko kauas todellisuudessa

    Vai onko erityisherkkyys pelkästään subjektiivinen kokemus siitä, että tuntee enemmän kuin muut. Silloinhan se muistuttaisi pikemminkin narsismia, jossa omat ominaisuudet ja tunteet koetaan (ilman, että ne todellisuudessa sitä ovat) ylivertaisiksi muihin nähden.

    Like

    1. Heippa Jannii, sulla on hyviä näkökulmia aiheeseen. Kannattaa lukea ensimmäinen postaukseni erityisherkkyydestä (Herkkä 1/2), siinä selitän enemmän perustaa termille ja ilmiön tutkimustaustasta.
      Termi on valitettavasti yleistynyt paljon vääriinkin käyttötarkoituksiin ja siitä on tullut jonkinlainen trendikin, mutta kriteerit tälle piirteelle on olemassa (ks. yllämainittu postaus).

      Tekstini sisältää siis paljon omakohtaista kokemusta, mutta taustalla vaikuttavat aiheesta lukemani kirjallisuus ja tutkimukset. Itse myös yliopistossa opiskelevana ja psykologiaakin lukeneena pidän tärkeänä tieteellistä perustaa ja lähdekriittisyyttä tähänkin aiheeseen perehtyessäni.

      Erotusdiagnostiikka muista häiriöistä (esim. mainitsemasi ahdistuneisuushäiriö, OCD, narsismi) voi tietysti olla haasteellista, mutta siksi pidänkin tärkeänä tiedon jakamista erityisherkkyydestä. Siinähän ei ole siis kyse diagnosoitavasta häiriöstä ja on huomionarvoista, ettei sitä myöskään erehdytä sekoittamaan mielenterveyshäiriöihin. 🙂

      Like

  4. Olipa hyvä ja samaistuttava kirjoitus. Kiitos muutenkin kivasta blogistasi! Löysin tänne vasta hetki sitten uusimman postauksesi kautta, mutta vaikutti sen verran kiinnostavalta, että piti jäädä tutustumaan paremmin 🙂

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s