HERKKÄ 2/2

Luvassa lupaamani jatko-osa erityisherkkyysteemaan! Tässä tekstissä keskityn enemmän omaan kokemusmaailmaani erityisherkkyydestä. Jos et vielä ole lukenut ensimmäistä osaa, joka on hyvä intro tälle tekstille, se kannattaa lukea nyt täältä. On muuten ollut ihanaa huomata, miten moni on kertonut tunnistaneensa itsensä edellisestä herkkyyspostauksesta! Aiheesta on todellakin tärkeää jakaa tietoa. ❤

herkkyys11Itselleni tieto erityisherkkyydestä on ollut yksi tärkeimpiä, ellei tärkein asia itsetuntemukseni ja itseni hyväksymisen kannalta. Kerroin edellisessä postauksessa tietäneeni aina olevani erityisherkkä, mutta oikeastaan se ei ole täysin totta. Olen kokenut olevani erilainen, kummallinen, vääränlainen, liian herkkä, ulkopuolinen, vaikea ja vaikka mitä muuta, mutta erityisherkäksi olen tunnistanut itseni vasta viime vuosina. Kuullessani erityisherkkyydestä ensimmäisiä kertoja tunnistin heti itseni, mutta meni vielä pitkän aikaa, ennen kuin ymmärsin, missä kaikkialla se elämässäni on oikeasti näkynyt. Jokainen erityisherkkä varmasti reagoi herkkyyteensä eri tavoin ja oma kokemukseni on vain yksi esimerkki, mutta uskon sen auttavan ymmärtämään, miten erityisherkkyys voi näyttäytyä ja erityisesti, miten tärkeää se on tunnistaa.

Omalla kohdallani tunnistan vahvasti jokaisen erityisherkkyyden neljästä tunnuspiirteestä ja voisin sanoa olevani oikea erityisherkän prototyyppi. Olen jo päiväkoti-iässä harrastanut paljon pohtimista ja vetänyt vanhemmat vaisuiksi filosofisilla kysymyksillä elämän tarkoituksesta. Toisaalta taas olen ollut tunne-elämältäni hyvin räjähdysherkkä, ailahteleva ja haastava lapsi. Olen ollut herkkä ärsykkeille, erityisesti metelille ja ihmispaljoudelle ja sen vuoksi kokenut esimerkiksi kaverisynttärit ja sukuloinnit uuvuttavina ja jopa pelottavina. Identifioin itseni lapsena ujoksi, koska sosiaaliset tilanteet ahdistivat hallitsemattoman ärsyketulvan vuoksi. Päiväkodissa oltiin huolissaan ryhmätilanteista pakenevasta tytöstä, joka mieluummin seuraili toisten touhua pöydän alta ja ala-asteen ensimmäisillä luokilla saatoin karata vessaan itkemään kesken oppitunnin. Samaan aikaan kotoisammissa ympäristöissä olin hyvinkin vilkas, leikkisä ja luova lapsi.

herkkyys6Jossain vaiheessa ala-asteikäisenä aloin vastustaa ujon rooliani, koska se ei tuntunut omalta. Olin innokas esiintymään, tutustuin helposti uusiin ystäviin ja nautin sosiaalisuudesta, vaikka koinkin sen ajoittain kuormittavaksi. Aloin keskittyä ekstroverttiin puoleeni, minkä ansiosta ystäväpiirini kasvoi ja minusta tuli aktiivinen esiintyjä koulun tapahtumissa, perhejuhlissa ja missä vaan esiintymiseen tuli mahdollisuus. Huomasin, etten olekaan oikeastaan ujo, vaikka käytökseni oli usein vaikuttanut siltä.

Vaikka ekstrovertti puoleni mahdollisti minulle paljon, halusin tässä kohtaa kieltää herkkyyteni täysin ja opin monia vahingollisia tapoja ohittaa sen. Olin usein ylikierroksilla tai uupunut, ja kolmen tunnin päiväunet koulupäivien jälkeen oli vakiokäytäntö. Koin myös salaa itseni huonommaksi, oudommaksi ja erilaiseksi kuin muut, koska piilotin (myös itseltäni) monia tärkeitä ominaisuuksiani. Herkkyys oli epämääräinen tunnistamaton möykky, joka tuntui taakkana jossain taka-alalla. Se oli jotain, mikä ei sopinut ihanteisiini. Herkkyys oli yhtä kuin heikkous.

Herkkyyteni piilottelua jatkui pitkään läpi yläasteen ja lukioiässä olin kuormittanut itseni siihen pisteeseen, että koin ensimmäisen “romahduskauteni”. En nukkunut, olin ahdistunut, masentunut, loppuunpalanut ja epätoivoinen. Tuntui kuin kaikkien vuosien aikana patoamani tunteet ja reaktiot olisivat alkaneet ryöppyä yli äyräiden yhtenä rumana roskavyörynä. Samalla koin tarvetta suoriutua koulusta ja harrastuksista kuten ennenkin, enkä antanut itselleni juurikaan armoa tilanteestani huolimatta. Enkä etenkään halunnut kaiken kauheuden paljastua muille. Jaksoa kesti pahimmillaan noin vuoden, minkä jälkeen tilanne alkoi rauhoittua, vaikka mitään varsinaista muutosta ei käyttäytymisessäni tapahtunut. Pääsin jaloilleni, mutta jatkoin samaa kuviota, johon herkkyys ei sopinut. Siksi olen uuvuttanut itseni myös yliopistossa ja viimeisin koettelemukseni on vasta hiljattain rauhoittunut.

On siis helppo ymmärtää, miksi koin suurta helpotusta kuullessani erityisherkkyydestä. 

herkkyys3Uskomukset omasta huonoudestani, heikkoudestani tai outoudestani karisivat lattian rakoon samalla, kun aloin ymmärtää, miksi monet asiat ovat tuntuneet niin raskailta ja miksi en jaksa niin kuin muut, miksi olen samaan aikaan ekstrovertti ja introvertti, miksi tarvitsen paljon aikaa asioiden käsittelyyn, miksi itken ja nauran yhtä helposti, miksi pohdin ja tunnen niin paljon, miksi olen tällainen kuin olen.

Kuitenkaan pelkkä asian toteaminen ei ole riittänyt muuttamaan elämääni, vaan olen herkkyyteeni tutustuttuani opetellut tasapainottelemaan tekemisen ja olemisen välillä, sosialisoinnin ja yksin olemisen välillä, suorittamisen ja läsnäolon välillä. Olen opetellut hyväksymään, että tulen aina tuntemaan voimakkaasti ja kokemaan syvästi. On myös ihan ok, että välillä haluan päästä estradille ja välillä tuntuu paremmalta vetäytyä päiviksi yksinäisyyteen. Välillä voin olla hilpeä viihdyttäjä ja välillä rauhallinen kuuntelija. Välillä saan paljon aikaan ja sen jälkeen taas tarvitsen pitkän palautumisen.

En pidä erityisherkkyyttä enää taakkana, vaan upeana lahjana ja yhtenä suurimmista vahvuuksistani. Olen herkkyyteni ansiosta saanut ympärilleni maailman ihanimpia ihmisiä, jotka ymmärtävät minua ja joiden kanssa saan olla juuri niin herkkä kuin olen. Luovuuteni on paljon erityisherkkyyteni ansiota ja inspiroidun pienimmistäkin asioista ympärilläni. Tarkka ihmisten ja kaiken ympärillä tapahtuvan havainnointi sekä asioiden syvällinen prosessointi on varmasti ollut suuri apu myös työpaikoissa ja opiskelussa. Vaikka koen välillä asiat raskaammin kuin moni muu, koen voimakkaasti myös positiiviset tunteet ja yksi auringonpaiste tai hymyilevä vastaantulija voi tuntua pakahduttavana onnellisuutena.

Olen saavuttanut monet asiat elämässäni juuri herkkyyteni avulla ja haluan vahvistaa tätä puolta itsessäni. Haluan kuunnella herkkyyttäni, sillä juuri se sisältää ne asiat, jotka herkkyys2ovat itselleni kaikkein merkityksellisimpiä. Kun olen aidosti herkkä, kuulen intuitiotani ja osaan tehdä parhaat valinnat itselleni sekä asettaa rajani. Herkkyys mahdollistaa itseni aidon toteuttamisen ja se sisältää niin paljon viisautta, rakkautta ja itsen sekä muiden arvostamista, että sen kieltäminen on kuin sulkisi kaikkein arvokkaimman omaisuutensa pimeään komeroon ja lopulta unohtaisi sen olemassaolon. Suorituksia ja reippautta korostavassa ympäristössä voi olla vaikea huomata, että itse asiassa juuri herkkyys voi olla tärkein avain menestymiselle.

Olen törmännyt usein David Jonesin lainaukseen “It’s both a blessing and a curse to feel everything so very deeply”. Olen kuitenkin tullut tulokseen, että se on enemmän tuota ensimmäistä. Mitä enemmän perehdyn itseeni ja herkkyyteeni, sitä enemmän tunnen kiitollisuutta juuri tästä piirteestä itsessäni. Toivon, että jokainen erityisherkkä kokee jossain vaiheessa samoin.

Olette upeita jokainen.

❤ Inkeri

Ps. Niin paljon jäi vielä sanomatta aiheesta, että tulen varmasti kirjottamaan aiheesta jatkossakin. Eli kaikki enemmän tai vähemmän herkkikset, pysykää kuulolla!

 

8 thoughts on “HERKKÄ 2/2

  1. No moikka! Täällä elämyshakuinen erityisherkkä ja hiljattain aloittanut bloggaaja 😊 onpa ihanaa kun löysin tämän sinun blogisi, että pääsen lukemaan sinunkin ajatuksiasi aiheeseen liittyen! 💕 ihan oli omasta elämästäni kyllä nämä kertomasi asiat 😅

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s