LUOVUUDEN VOIMA

Saan usein biisi-idean jossain ihan muualla kuin kotona, ja yhtä usein siitä seuraa vimmainen tarve päästä pianon ääreen toteuttamaan sitä. Kuvio toistui muutama ilta taaksepäin, mutta idean ulostuonti ei onnistunutkaan yhtä kepeästi kuin olin luovuuden huuruissani odottanut. Turhauduin lopulta sointujen väkisin sovittamiseen ja sanojen epätoivoiseen hakemiseen. Tiesin, etten sillä tavalla saisi mitään muuta kuin sotkua aikaan. Mikään ei varmasti ole niin turhauttavaa, kuin tunne siitä, ettei saa itsestään irti sitä, mitä juuri sillä hetkellä olisi tarve. Niin kuitenkin kävi ja aloin epätoivoissani kyseenalaistaa, miksi edes käytän vapaa-aikaani tällaiseen touhuun. Tämänhän pitäisi olla kivaa ja innostavaa, miksi siis väännän itkua epäonnistuneen luomisprosessin takia?

luovuus1

Tilanteen myötä aloin ylipäätään pohtia, miksi koen tarvetta tehdä jotain luovaa. Miksi haluan sanoa asioita laulujen kautta, kun voin sanoa ne ihan tavallisestikin? Miksi haluan kirjoittaa pohdintojani blogiin, kun voisin todeta asiat paljon yksinkertaisemmallakin tavalla? Miksi arkiset tavat eivät riitä, vaan kaikki täytyy taiteilla vaikeimman kautta? Miksi haluan tehdä luovasti?

Vastaus oli päivän selvä jo ensimmäisen kysymyksen kohdalla (mutta useampi kysymys kuulosti sopivan dramaattiselta): luovuus on elämänvoimaani. Luova tekeminen — oli se sitten musiikkia, kirjoittamista, kuvakollaasien askartelemista tai sisustamista — pitää minut kiinni omassa itsessäni, omassa voimassani. Kun olen luovassa tilassa, turhat pintakerrokset karisevat pois ja olen aidoimmillani. Energia virtaa vapaasti ja stressiä ei ole olemassa.

Olen joskus kuvaillut vaipuvani “omaan maailmaan” musisoidessani. Olen tällä tarkoittanut tietysti flow-tilaa ja yhteyttä itseeni. Ympärillä tapahtuva ei enää hetkauta, kun pääsee kiinni omaan rakkauteensa. Ja tätä kautta on helppo myös ymmärtää, miksi omien luomusten jakaminen tuntuu tärkeältä. Koska elämänvoima (rakkaus!) kasvaa jakamalla. Saan siis energiaa jo itse luomisesta, mutta jakaminen vähintäänkin tuplaa voimani ja saa siksi luomaan entistä innokkaamin.

luovuus2

Uskon, että jokaisella olisi erittäin tärkeää ja hyödyllistä olla vähintäänkin yksi luova harrastus tai työ. Ja uskon, että ihan jokaisella on myös taito olla luova. Luovuutta voi toteuttaa niin monilla eri tavoilla, että jokaiselle on varmasti olemassa omansa. Luovuuden kautta näemme toisissamme sellaista, mihin ei arkisessa kohtaamisessa pääse mitenkään käsiksi. Huomaan itse vaikuttuvani todella paljon toisten jakamasta luovuudesta, koska siinä näytetään samalla oma aidoin minä. Se vaatii rohkeutta.

Jos siis luovuus on rakkautta ja yhteyttä itseen, jossa mikään stressi eikä ulkoinen vaikuta, miksi luova työskentely saattaa tökkiä ja turhauttaa? Koska mieli. Tiedän tietoisen mieleni tulleen sotkemaan luovuuteni silloin, kun homma tuntuu väkinäiseltä ja alan miettiä, onko tässä mitään järkeä. Mutta luovuudessahan ei koskaan ole järkeä, vaan paljon paljon paljon enemmän. Siksi rakastan luovuutta siitäkin huolimatta, että joskus olisi helpompaa vain nauraa omat ideansa pihalle ja heittää paperit roskiin. Oikeastaan juuri silloin, kun luovuus tuntuu tökkivän, on tärkein hetki olla luova ja löytää taas oma elämänvoimansa.

Lopuksi parin vuoden takaisesta luovuuspuuskasta syntynyt biisi pääsee ensi kertaa jakoon, enjoy!

❤ Inkeri