Tänään tarvitsin muistutuksen

meadow-811339_960_720 (2)Leuassani on arpi. Se on ollut siinä yli kymmenen vuotta ja sai alkunsa koulumatkasta, jona kaatusin pyörällä ja lensin leuka edellä asfalttiin. Silittelin juuri huomaamattani arpeani ja tilanne palasi mieleeni. Miten säikähdin, kun pyörä lähti alta, että kävisi pahasti. Ei käynyt – selvisin yhdellä lääkärikäynnillä, liimauksella ja vääntyneellä mummopyörällä. Arpi tietysti jäi, mutta hymyilen joka kerta, kun muistan sen alkuperän. Se muistuttaa oikeastaan ajanjaksosta, jolloin pyöräilin parhaiden ystävieni kanssa joka päivä kouluun ja takaisin, ja syventyessä jutteluihimme, pyöräily saattoi käydä holtittomaksi. Ne olivat tärkeitä, jokapäiväisiä hetkiä.

Kaikki menee ohi, ja juuri siksi jokainen hetki on äärettömän tärkeä.

Tavallaan jokaisesta elämänvaiheesta jää arpi. Oikea tai kuvitteellinen, mutta jälki kuitenkin. Se, mikä joskus säikäytti tai sai sydämen vereslihalle, saattaa vuosien päästä aiheuttaa hymyn tai liikutuksen kyyneleen. Ja se on hirmuisen kaunista. Ettei elämässä jää koskaan kiinni yhteen hetkeen ja yhteen tunteeseen. Elämä on virtausta, jossa tilanteet ja tunteet ovat jatkuvassa muutoksessa. Jotkut muuttuvat nopeampaa, jotkut ottavat enemmän aikaa. Jokainen hetki on kuitenkin mahdollisuus päästää irti vanhasta ja ottaa uutta tilalle. Jokainen päivä on uusi syntymä.

Haluan muistaa tämän silloin, kun itku ei näe loppua. Ja silloin, kun haluan tarttua ilooni täysillä. Kaikki menee ohi, ja juuri siksi jokainen hetki on äärettömän tärkeä.

Tänään tarvitsin muistutuksen.

❤ Inkeri

Kuva: Pixabay

Elämä hoitaa sen, mitä et itse jaksa

Otsikon voisi ajatella kannustavan passiiviseen elämäntapaan tai luovuttamiseen. Ajattelen itse sen kuitenkin rohkaisuna luottavaisuuteen ja liiasta kontrollista päästämiseen. Itse sorrun jälkimmäiseen liian usein, vaikka asiat järjestyvät yllättävän usein omalla painollaan, kun siihen antaa mahdollisuuden. Kerron yhden tosielämän esimerkin, johon itse palaan silloin, kun tuntuu, että elämästä on tullut pelkkää yrittämistä. Varoitan jo etukäteen, että tarina tulee hämmentämään.

IMG_5877 (4)

Kesällä 2013 ylioppilaskirjoitusten ja pääsykoerumban jälkeen olin aika poikki. Uusi opiskelupaikka oli tiedossa ja  muutto uudelle paikkakunnalle järjestelyn alla. Samalla olisi pitänyt tehdä kesätöitä, jotta on varaa elää ensimmäistä kertaa omillaan. En kuitenkaan jaksanut tehdä töitä kuin pari hassua viikkoa, enkä oikeastaan jaksanut edes huolehtia, miten talouteni kävisi muuton ja vuokranmaksujen jälkeen. Olin suorittanut kieli vyön alla koko kevään ja raja vain tuli vastaan. Välillä pieni rahahuolen pilkahdus kävi mielessä, mutta sain taltutettua sen melko nopeasti – olinhan juuri lukenut Rhonda Byrnen Voima-kirjan vetovoiman laista.

Noin kaksi viikkoa ennen muuttoani postiin ilmestyi minulle kirjattu kirje tuntemattomalta henkilöltä. Menin kummastellen postiin ja avasin mystisen kirjeen malttamattomana jo parkkipaikalla. Vapisevin käsin ja epäuskon vallassa vedin kuoresta esiin 3000 euron shekin sekä saatekirjeen, jossa täysin tuntematon miljonääri kirjoitti halunneensa lahjoittaa minulle summan hyvää hyvyyttään.

Tässä kohtaa muistutan, että tämä on kaikessa uskomattomuudessaan tositarina!

Otin tietysti vanhempieni kanssa selvää, ettei kyseessä ole minkään sortin huijaus tai virhe, mutta kaiken selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että lahjoituksen tehnyt henkilö oli vilpitön. Hän oli törmännyt profiiliini asunnonhakusivustolla, ja halunnut auttaa alkuun uudessa elämänvaiheessa. Miljonäärillä oli tapana ilahduttaa lahjoituksillaan säännöllisesti valitsemaansa yksityishenkilöä. Valinta sattui tällä kertaa osumaan minuun. Sain siis täysin ponnistelematta suurinpiirtein juuri sen määrän rahaa, mitä olisin pidempiaikaisesta kesätyöstä saanut.

img_5889 (3)

Jos tämä esimerkki tuntuu liian harvinaislaatuiselta onnenpotkulta, niin ajatusta voi soveltaa arkipäiväisempiinkin tilanteisiin. Monet tärkeät asiat elämässäni ovat tapahtuneet juuri silloin, kun olen päästänyt irti ohjaksista. Lukemattomat ihmisten kohtaamiset, opiskelupaikka, tärkeät työpaikat sekä suurimmat luovat inspiraatiot ovat tulleet kuin puskista. Ja todennäköisesti jääneet sivu suun, jos keskittymiseni olisi ollut pakkomielteisessä puskemisessa.

Ihmeitä tapahtuu vain siellä, missä niille on tilaa. Joskus on tärkeämpää antaa tapahtua kuin saada tapahtumaan.

❤ Inkeri